KAMARIPALVELIJA. Saan kunnian toivottaa armolliselle herra paroonille
hyvää huomenta. Tässä on aamutakkinne, jos teidän armonne suvaitsee jo
nousta. Eerik, juokse hakemaan käsiliina ja pesuastia!
JEPPE. Jalosukuinen herra kamaripalvelija! Mielelläni jo nousen, mutta
minä rukoilen, älkää tehkö minulle mitään pahaa.
KAMARIPALVELIJA. Jumala meitä siitä varjelkoon.
JEPPE. Voi voi, mutta ennenkuin minut tapatte, sanokaa minulle, kuka
minä olen, olkaa niin hyvä.
KAMARIPALVELIJA. No, eikö herra sitten tiedä kuka hän on?
JEPPE. Eilen minä kyllä olin Jeppe Niilonpoika, mutta tänään -- -- Voi
voi! En tiedä mitä sanoisin.
KAMARIPALVELIJA. Hauskaa nähdä herra paroonia tänään niin hyvällä
tuulella, että hän suvaitsee laskea leikkiä kanssamme. Mutta herra
varjelkoon, miksi te itkette, armollinen herra?
JEPPE. En minä ole mikään parooni, voin vaikka valallani vannoa, etten
ole parooni. Sillä mikäli muistan, olen minä Jeppe Niilonpoika,
paroonin alustalainen. Lähettäkää noutamaan eukkoni tänne, niin saatte
kuulla sen; mutta älkää antako hänen ottaa mestari Eerikkiä mukaansa.
EERIK. Jopa nyt jotakin! Mitä tämä merkitsee? Herra ei varmaankaan ole
vielä valveilla; sillä eihän hänellä koskaan ole ollut tapana näin
ilveillä.
JEPPE. Olenko valveilla vai nukuksissa, sitä en voi sanoa; vaan sen
tiedän ja sen sanon, että olen paroonin alustalaisia ja että nimeni on
Jeppe Niilonpoika enkä ole ikinä ollut parooni enkä kreivi.
(Eerik on tullut takaisin ja tuonut pesuvettä, jota Jeppe juopi.
Käsiliinaa seisoo tarjoomassa eräs palvelija, panee kaikki
tuolille ja juoksee lääkäriä noutamaan.)
KAMARIPALVELIJA. Eerik! Mitähän tämä merkitsee? Pelkään että herramme
on kääntynyt äkkiä sairaaksi.
EERIK. Minä luulen, että hän kävelee unissaan, sillä tapahtuuhan usein,
että ihmiset nousevat sängystä, pukevat päällensä, syövät, juovat ja
puhelevat unessaan.
KAMARIPALVELIJA. Ei se sitä ole, Eerik. Minä huomaan, että hän hourii
taudin kourissa. Juokse heti hakemaan pari lääkäriä -- -- Armollinen
herra, karistakaa semmoiset houreet päästänne. Muutoin te säikytätte
koko hovin. Tunnetteko minua, armollinen herra?
JEPPE. En tunne itseänikään, kuinka sitten saattaisin muita tuntea?
KAMARIPALVELIJA. Voi voi! Pitääkö minun todella kuulla semmoisia sanoja
armollisen herrani suusta ja nähdä hänet tuollaisessa tilassa? Voi
onnetonta taloanne, jota tällaiset noitien juonet kohtaavat! Ettekö
muista, herra parooni, mitä eilen teitte, kun olitte metsällä?
JEPPE. En ole ikinä käynyt metsällä, vielä vähemmin harjoittanut
salametsästystä, sillä tiedän, että semmoisesta rikoksesta pannaan mies
pakkotyöhön. Ei yksikään ristisielu voi koskaan todistaa, että minä
olisin ampunut yhtäkään jänistä paroonin mailta.
KAMARIPALVELIJA. Anteeksi, armollinen herra, olinhan minä eilen mukana
metsällä.
JEPPE. Eilen minä istuin Jaakko suutarin luona ja menetin viinaan 12
killinkiä. Kuinka minä silloin olisin voinut olla metsästämässä?
KAMARIPALVELIJA. Rukoilen teitä polvillani, armollinen herra, että
heittäisitte semmoiset joutavat puheet. Eerik, onko joku lähetetty
noutamaan tohtoreita?
EERIK. On kyllä ja pian ne ovat jo täällä.
KAMARIPALVELIJA. Koettakaamme siis pukea herramme aamupukuun. Kenties
hän siitä virkistyy, kun pääsee ulos raittiiseen ilmaan. Sallikaa, hyvä
herra, että puemme aamutakin päällenne.
JEPPE. Aivan mielelläni. Tehkää minulle mitä haluatte, kunhan ette vaan
kuoliaaksi lyö; sillä minä olen viaton kuin lapsi äitinsä kohdussa.
(Tohvelit sängyssä.)
(Tohtorit tulevat, kamaripalvelija menee heitä vastaan.)
Kolmas kohtaus.