Tänään aamupäivällä oli pastori täällä, messun jälkeen. Hänen
vaatteensa tuoksuivat vihkisavulta, ja hän oli vähemmän hauska kuin
muutoin. Minä makasin vielä vuoteessa, sillä minulla oli kuumetta, ja
hän veti sentähden itselleen tuolin sänkyni viereen. Pitkän takkinsa
taskusta hän otti esille pullon vanhaa konjakkia ja asetti eteeni erään
Steinhausenin kuvan, joka esitti saksalaista joulua.
"Ajattelin sen ehkä miellyttävän teitä", sanoi hän, "kun minä ilmaisin
iloni. Se on niin yksinkertainen ja tunnelmallinen."
Sitten kertoi hän joulupäivän vietosta, joulumessusta, johon kello
kuusi aamulla oli väkeä virrannut lyhtyineen, ja kuinka tämä messu yhä
vielä teki häneen syvän vaikutuksen. Terveysneuvoskin oli sinne tullut,
vaikka hän on protestantti.
"Hän aikoo tänään tulla teitä katsomaan."
"Niinkö?"
"Hän sanoi, että te jo pari viikkoa ette ole häntä lainkaan
miellyttänyt."
"Vain pari viikkoako? Itse olen ollut tyytymätön itseeni jo kauan".
Sanoin tämän pilkallisesti, mutta olin kuitenkin pelästynyt. Pastori
oli niin kummallisen hämillään. Tunsiko hän ehkä tarvetta valmistaa
minua kuolemaan. Joko oltiin niin pitkällä?
"Tutustuin äskettäin erääseen teidän kirkkonne pastoriin Freidorfissa,
hän aikoo käydä minua täällä tervehtimässä."
En vastannut mitään, vaikka pastori odotti.
"Jos ehkä haluatte, tässä tapauksessa, teidän uskokuntanne pappia...
jotakinhan aina on sydämellä."
"Kiitän, mutta minun uskonnollisia tarpeitani varten riitätte te
minulle täydellisesti". Koetin hiukan vaivaloisesti pysytellä vanhassa
pilkallisessa äänilajissani.
"Ajattelin vain..." Pastori vaikeni hämillään. Pari hikipisaraa kihosi
hänen otsalleen.
Ei, siitä en minä voi kenenkään kanssa puhua, en edes Heilwiginkään.
"Missä Laurin on?" kysyi pastori puhetta vaihtaen.
Nimensä kuullessaan hypähti koira uuninnurkastaan ja tuli häntäänsä
heiluttaen luoksemme.
"Katsos tätä!" sanoi pastori hyväntahtoisesti. Hän veti savustetun
makkaran taskustaan ja tarjosi sitä koiralle.
Laurin katsoi minuun kysyvästi.
"Ota, ota?" sanoin minä armollisesti.
Silloin otti se makkaran varovasti, kuten hyvinkasvatettu koira
ainakin, antajan kädestä.