Me läksimme matkaan heti aterian jälkeen. Kelkkaan asetettiin matto,
itse olin ottanut vaatteita niin paljon päälleni, että minua saattoi
vaikka vyöryttää tarvitsematta pelätä mustelmia. Tietysti ei lähtö
tapahtunut ilman katsojia, Dorle ja muu naapuriväki saapui paikalle
uteliaina tarkastellen ja hyvillä neuvoilla meitä evästäen. Molemmat
vetäjäni olivat sitoneet nuoran rintansa yli ja huutaessani "hei
hevoset!" kävivät he remmiin ja alkoivat laukata hurraahuutojen
kaikuessa; myöhemmin vauhti hidastui, sillä tie nousi. Dorle juoksi
milloin takana kelkkaa perästä työntäen, milloin edessä ja liiteli
kuin perhonen ympärillämme. Metsän reunassa käskin lasten odottaa,
jaoin heille suuret voileipäsämpylät ja kehoitin heitä pysymään kurissa
ja Herran nuhteessa, siksi kunnes palaisin. Heidän riemuhuutonsa
kuulin vielä kauan, joka tapauksessa ei heille aika tullut pitkäksi.
— Ja nyt astuin yksin valkenevaan, juhlalliseen metsään. Minä nautin
täysin siemauksin kauneudesta, ja minusta tuntui, kuin olisi minun
pitänyt polvistua lumessa ja taivuttaa pääni, kuten nuo ylpeät
kuuset lumikuormansa alla. Närhi äännähti vieressäni olevassa puussa
ja pyrähti lentoon ravistaen lunta päälleni. Somat, kauniit jäljet
johtivat metsän sisään. Ylitseni kaartui taivaan heleä sini, jota
vastaan kuusten hienot latvat piirtyivät.
Katsoin kaikkea ihastuksella, pienintä ja vähäpätöisintäkin:
punervalehtisiä karhunvaaraimia, jotka olivat puoleksi lumen peitossa,
ja kunnianarvoisien kuusivanhusten naavapartoja; tikkaa, joka hakkasi
madonsyömiä puita, niin että lastut lentelivät, ja varisparvea, joka
käheästi vaakkuen mustana pilvenä kierteli yläpuolellani. Kaikki oli
kaunista, ja kaikki oli täydellistä.
Lopulta ajattelin kotiinpaluuta. Löysin lapset laittamasta tuimaa
lumiukkoa, joka oli jo melkein valmis. Pikku taiteilijat tarkastelivat
teostaan, ja katso, heistäkin oli se sangen hyvä.
"Philipp, oli sukkela keksintö sinulla vetää minut tänne; kiitos
teille, pojat, metsässä oli ihanaa."
Pikku vintiöt tulivat hämilleen ja irvistelivät tyytyväisyydestä.
Paluumatka sujui nopeasti tasaisesti viettävää tietä pitkin, ja kotona
oli jo rouva Bühlerillä kuuma kaakao ja lämmitetty vuode valmiina. Oli
miellyttävää ojentua siihen ja nauttia herkullista juomaa ja samalla
iloita lämmöstä ja levosta. Heilwig ei tullut sinä päivänä, mutta minä
olin saanut yltäkylläisesti iloa ja nukahdin aikaiseen.