Nyt tulee hauskaa ikkunani edessä, sillä mitä kaunein kelkkamäki menee
talon ohitse, ja vanha emäntäni kompastelee peilisiloisella tiellä
vettä noutaessaan. Minä en tietysti voi muuta kuin katsoa sivulta,
mutta tällä kertaa on se erinomaisen huvittavaa katselemista. Tuskin on
koulu loppunut, kun kelkat jo pyyhältävät mäkeä alas.
Niin pian kuin kuulen ensimmäisen riemuitsevan "Pois tiellä!" kömmin
vuoteestani, puen päälleni ja asetun ikkunan ääreen. Siellä kiitävät he
ohitse. Kun he näkevät minut, heiluttavat he lakkejaan tai nyökkäävät.
Meno mäkeä alas ei ole lainkaan helppo; alottelijat käyttävät jalkojaan
liiaksi, joutuvat pois suunnasta ja törmäävät aitaan tai syöksyvät suin
päin ojaan. Joskus kiitää pari kelkkaa perätysten, kaatuvat, toisia
tulee päälle, kunnes kaikki on yhtenä sekasotkuna kelkkoja, poikien ja
tyttöjen jalkoja, ja tästä kasautumasta kaikuu korvia huumaava melske
ja huuto. Melkein jokaisella laskijalla on edessään istumassa toinen
toveri, joka on joko kelkaton tai liian pieni itse ohjatakseen.
Suurien poikien kelkat kiitävät niin että jalakset iskevät tulta;
tyttöjen kulkevat hitaammin, ainoastaan nuorin Löwenin tyttäristä
laskee yhtä huimasti kuin poika, ja hänen punaiset kiharansa liehuvat
hänen takanaan. Hän on villi hupakko, mutta tulee hänestä vielä kerran
kaunotar. Hänen äänensä kuulen minä ylitse kaiken, kirkkaana ja
elämänhalua uhkuvana, kuin pääskysen huuto keskikesällä. Mutta hänellä
ei ole ketään toista mukanaan, vaikka tien reunalla seisoo vielä
muutamia lapsia, jotka kaihomielisinä katselevat tovereittensa laskua.
Myöskin Philipp on heidän joukossaan. Minä koputan ruutuun ja viittaan
hänet luokseni.
Hän seisoo ikkunani edessä ja värisee kylmästä. Hänen kätensä ja
nenänsä ovat aivan siniset.
"Miksi et sinä laske muitten mukana?"
"Minull' ei oo kelkkaa."
"Mitä sellainen maksaa?"
"Wagnerilta niit' saa kolmella markalla." Hän katsoo minuun
odottavaisesti. Hän aavistaa jotakin.
"Tahtoisitko saada kelkan?
"Joo!" sanoi hän, irvistäen korviin asti, ikäänkuin ei sen pitempää
vastausta tarvittaisi.
"Tässä saat kolme markkaa, osta nyt itsellesi kaunis kelkka."
"Vihreäkö?"
Hänen silmänsä säkenöivät.
"Niin, vihreä, se miellyttää minua. Mutta joka kerralla otat sinä
sellaisen lapsen mukaan, jolla ei ole kelkkaa. Ymmärrätkö?"
Hän nyökkäsi säteillen ja puristi hopearahaa sinisessä nyrkissään.
Kiitoksia sanomatta on hän tiessään, mutta mitäpä ovat kurjat sanat sen
riemun rinnalla, joka hänestä loisti?
Kymmenen minuuttia myöhemmin kuulen huudon, niin ilontäyteisen ja
riemukkaan, että painan nenäni melkein litteäksi ruutua vasten.
Siellä kiitää Philipp uudessa vihreässä kelkassaan, ja hänen edessään
istuu naapurin Dorle, ja nuo kaksi ovat sen näköisiä kuin kysyisivät
he: "Mitä maailma maksaa?" Toverit kerääntyvät ympärille, kelkkaa
tarkastellaan ja ihaillaan, katseita lentää ikkunaani kohden, päät
ojentuvat ja vetäytyvät sitten jälleen nauraa hihittäen yhteen.
Kelkattomien joukko kokoontui Philippin ympärille.
"Pois tieltä!" Hänen kaulaliinansa liehuu tuulessa, tällä kertaa on
hänellä edessään pyöreäposkinen pikku poju. Nyt tervehtii hän ikkunaan,
jonka ääressä Jaakko istuu. Tämä iloitsee samoinkuin minäkin, mutta
ainoastaan tylsästi, lasten hauskasta mäenlaskusta. Eteisen ovella
seisoo äiti. "Siunatkoon, pojallahan on kelkka. Philipple!"
Mutta hän on jo ohi.
Nyt koputetaan ovelleni. Emäntäni tahtoo kiittää. Kyynel väräjää hänen
silmässään ja jää riippumaan silmänaluspoimusta. Ilo ja suru — molemmat
houkuttelevat samalla tavalla kyyneleen vanhukselta.
"Pois tieltä!" Alhaalla kiitää kokonainen kelkkajuna ohitse,
eellimmäisenä Philipp vihreine kelkkoineen. Tuhat tulimmaista, eikös
olekin tuolla poika veitikalla taas Dorle edessään! Tyttösen huivin
alta pilkistää kihara tukka esiin, ja suojelijaansa jäljitellen huutaa
hän heleällä lapsen äänellä: "Pois tieltä!" Tarkoin tasapuolisesti
ei Philipp näytä suosiotansa jakavan. Mutta Dorle on sievä tyttö, ja
kaiken kaikkiaan, kun poika kuitenkin kerta tahtoo mennä hänen kanssaan
naimisiin, niin...
"Liian hyvä oletten, herra tohtori, liian hyvä. Rakas Jumala palkitkoon
sen teille tuhatkertaisesti."
Vihreä kelkka tuhatkertaisesti otettuna on tuhat vihreätä kelkkaa.
Kuinka monta poikaa ja tyttöä rakas Jumala voisikaan tehdä onnelliseksi
tällä palkitsemisellaan.