Tänään toi rouva Bühler minulle olkihatun, jonka hänen poikansa on
minulle punonut, koska olen niin hyvä häntä kohtaan. Taivas, kuinka
halvalla voi olla hyvä! Pari ystävällistä sanaa, välistä muutamia
makeisia, joista hän kovasti pitää. Kun tyystemmin ajattelen, on se
pikemminkin itsekkyyttä, sillä minua masentaa alakuloisten kasvojen
näkeminen. Taaleria, jonka hatusta tarjosin, ei vaimo tahtonut millään
ottaa vastaan, hattu oli muka lahja. Silloin panin tuon leveälierisen
hökötyksen päähäni ja menin alas Jaakon luokse. Hänen kasvonsa
aivan säteilivät, kun hän näki minut, ja hän vakuutti nieleksien ja
änkytellen, silmin ja käsin, että minä olin kaunis tuossa hatussa.
Kiiltävästä taalerista tunsi hän lapsellista iloa, hän pyöritteli sitä
ikkunalaudalla sinne ja tänne ja nauroi, iloisena kuin lapsi, kun se
kirkkaalla helähdyksellä putosi lattialle.
"Minä ansainnut!" huusi hän ylpeänä äidille, joka tuli tupaan.
Ulkona tiellä veteli pari poikaa pilkkalaulua nuorukaisparasta;
uskomattoman raakoja voivatkin lapset olla. Rampa käsitti pilkan sangen
hyvin, sillä hänen kasvonsa synkistyivät, ja hän torjui koko ajan:
"Älkee laulako, älkee laulako!"
Mutta äkkiä hän hymyili kirkastuneena, ja hattuani osoittaen sanoi: "Mä
teen sieviä hattuja, noi tyhmiä poikia, noi!"
Minä nyökkäsin hänelle, ja sitten ahdisti minua jokin kurkussa.
Tuo kurja tylsämielinenkin tuntee itsensä hyödylliseksi jäseneksi
yhteiskunnassa, mutta mitä teen minä? Minun ei ole ollut raskasta
luopua kutsumuksestani. Lakimies? Hyvä jumala, sellaiseksi tullaan,
ilman rakkautta ja ilman vihaa. Hyvä tulevaisuus, kunnioitettu asema en
ole kyyneltäkään sen takia vuodattanut. Muutoin herkuttelen taiteella
ja kirjallisuudella ja pistän joskus nenäni tieteellisiin kirjoihin.
Ihanteellisina vuosinani tahdoin tulla runoilijaksi, ehkä sentähden,
että professori antoi minulle ainekirjoituksessa arvolauseen "sangen
hyvä" tai että ensimmäisen rakkauden suloinen tuska oli puristanut
minulta muutamia onnistuneita kaipauslauluja. Ainoa, mitä todella
rakastan, on luonto. Se ei ole minulle koskaan elämässäni tehnyt
pahaa, mutta aina hyvää. Vaikkei se voikaan minua auttaa, siroittaa se
kuitenkin tielleni kukkiaan ja auringonsäteitään ja sivelee hellällä
äidinkädellä polttavaa otsaani.