Löwenissä tuuletetaan vuoteita; pääsiäiseksi odotetaan ensimmäisiä
lyhytaikaisia kylpyvieraita. Lumi on väistynyt niityiltä ja peittää
enää vain harmaana ja elähtäneenä, itsellensä inhona, pohjoisia
rinteitä, notkoja ja kuiluja; mutta vuoriniityt ovat vielä alastomat,
ainoastaan laaksossa, jossa vesi lukemattomissa uurteissa elähdyttää
juuria, ne ovat heleänvihreitä ja täynnä lyhytvartisia kaunokkeja.
Tänään on aurinko paistanut koko päivän, se lämmittää täällä ylhäällä
ohuessa ilmassa jo aika tuntuvasti. Minä vedin lepotuolini nurmikolle
talon taakse ja paistattelin itseäni; eläimellinen mielihyvä levisi
ruumiiseeni ja vaivutti horteeseen kaiken, aivot ja sydämen. Hyvä
aurinkoäiti!
Myöskin kottaraiset ovat tulleet ja viheltelevät aamuisin ikkunani
edessä. Ne pesivät pönttöön, jonka pikku Philipp, emäntäni poika,
edellisellä viikolla on valmistanut, ja jotavarten hän on lainannut
minun taskuveistäni. Kiitokseksi vuoleskeli hän kuistin täyteen lastuja
ja piti minulle seuraa.
"Herra opettaja on sanonu', että mun pitäisi tehdä tuollainen pikku
mökki linnuille, se olis' hyödyllinen," alkoi hän.
"Niin, siinä teet oikein."
Äänettömyys.
"Toi opettaja on niin viisas."
Minä myönnän.
"Mennä vuonna löysi Hirschwirtin Pekka ison toukan, ja opettaja
kasvatti sen, ja siitä tuli suuri, niin nätti perhonen,
ligusterperhonen on sen nimi, opettaja sano! Opettaja tietää joka kukan
nimen ja joka eläimen nimen."
"No, ja mitäs hyötyä siitä on?" kysyin minä epäilevästi.
Poika vaikeni ymmällään ja vuoli edelleen. Lopulta sanoi hän huoaten:
"Mä tähtösin ja tietää kaikki." Ja sitten veti hän päänsä taakse päin
ja otti torjuvan ilmeen, ikäänkuin olisin tullut häntä liian lähelle.
Vihdoin oli rakennus valmis, ja Philipp tarkasteli sitä mieli hyvänä.
"Eiks' tossa vois' vaikka itte asua?" kysyi hän minulta ylpeästi ja
piti työtänsä nenäni alla.
Minä en voinut olla myöntämättä, vaikka esine oli vino ja vailla
rakennustaiteellista viehätystä. Mutta en tahtonut sammuttaa iloisista
lapsensilmistä säteilevää valoa. — Luomisiloa! Siinäkään ei mitään
minulle! Aina päältä katsoa, ei koskaan itse iloita! Ja siitä ei muka
pitäisi katkeroitua?