Läähättävästi parkaisten Rod sieppasi kiinni Mukokin käsivarresta
ja osoitti hangella makaavaa olentoa kymmenkunnan askelen päässä
mökinpaikasta.
Vanha soturikin oli nähnyt sen. Hän kääntyi valkoiseen nuorukaiseen,
ja sellaista ilmettä Rod ei olisi osannut kuvitellakaan koskaan
näkevänsä ihmiskasvoilla. Jos tuo hangella makaava olento oli
Vabi -- jos Vabi oli saanut surmansa -- millainen Mukokin kosto
olisikaan! Hänen toverinsa ei enää ollut sama Mukoki, jonka hän oli
oppinut tuntemaan, hän oli villi, verenhimoinen metsähiisi. Tuossa
hirvittävässä katseessa ei ollut rahtuakaan sääliä, ei rahtuakaan
inhimillisyyttä. Jos tuo hangella makaava olento oli Vabi --
He syöksähtivät kunnaalta alas rotkoon, poikki järven jään, ja
kohta oli Mukoki polvillaan lumessa makaavan hahmon vieressä. Hän
käänsi sen selälleen ja nousi sitten pystyyn sanaakaan virkkaamatta
tähystäen verestävillä silmillään savuaviin raunioihin.
Rod kumartui myös katsomaan, ja häntä puistatti.
Hangella viruva ruumis ei ollut Vabin.
Se oli muu, outo, hirveän näköinen olento -- jättimäinen intiaani,
jonka jäsenet olivat kouristuneet kuolinkamppailussa -- ja puolet
pääkallosta oli ammuttu olemattomiin!
Kun hän jälleen silmäsi Mukokiin, liikkui vanha intiaani kuumien
kekäleiden keskellä potkien niitä lumikengillään ja käännellen
savuavia hirsiä pyssynsä perällä.
14.