AIKA SEN JÄLKEEN.

"Hyvä Annetteni, sinä olet nyt jonkun ajan oikein riutunut; sinä olet

vaalea, katsanto himmeä ... ja kuitenkin naurat sinä välistä ja näytät

tekevän työtä ylen paljon. Et sinä tarvitse työssä olla."

"Totta kai, mamma, minä tarvitsen työskennellä, ja Dora on opettanut

minun saamaan huvin työstä.

"No niin, ei se vahingoita; mutta sinä vajotat itsesi suruun Hjalmarin

käytöksen tähden; hän ei sitä ansaitse, hän oli sinulle halpa; siinä

huomaat miten ulkomuoto pettää."

Annette pudisti päätänsä.

"Pian, Annette, seisoo hän ihanan morsiamensa kanssa vihkituolin

vieressä, ja nauraa sinulle ja surullesi."

Annette ravisti taas kaunista päätänsä ja sanoi: "Ei, äiti, sitä hän ei

tee."

"Sinä uskot siis vielä häntä."

"Uskon, äitini, minä uskon häntä, syy oli minun."

"Mutta näethän sinä kuitenkin että köyhä luutnantti etsi rikkaan tytön,

aateliton haki ylhäisen naimisen, hän sai ihanan morsiamen... Uskotkos

kuitenkin, ettei hän ilolla nähnyt sinun tekevän, jota sinä sanot

hairaukseksi, mutta joka oli korkeamman vallan vaikutus?"

"Niin, mamma."

"Mutta jos nyt mies, jolla on kaikki hyvät omaisuudet, nimittäin

sisälliset, joka rakastaa sinua syvästi, hiljaisesti, sanattomana,

mutta uskollisesti, iäisesti, jos sellainen kosisi, mitä sinä

vastaisit?"

"Ei, minä vastaisin ei."

"No, lapsi, mieti... Minun täytyy sanoa sinulle että asessori..."

"Svaning?"

"Niin, lapsi!"

"Svaning?" toisti Annette ankarasti väristen; "no, sitä puuttui,

mamma."

"Mieti tyynesti asiaa, Annette; mieti asiaa, tyttöni. Hän on

kunniallinen ihminen, joka pyytää kättäsi."

Annetten muoto osoitti syvää miettimistä. Vähittäin kirkastui silmäys,

se sai jotain uneksivaa, haaveellista, sielun syvyydessä paloi silmistä

välkkyvä hehku. "Niin, mamma," sanoi hän vihdoin, "minä tahdon miettiä;

minä itse puhun Svaningin kanssa; minä olen vilpitön häntä kohtaan.

Hyvää yötä, mamma!"

"Jumala siunatkoon lasta ja antakoon hänelle hyvän neuvon!" kuiskasi

äiti tytön mentyä. "Se ei pääty koskaan hyvästi, jos hän ei saa muuta

ajateltavaa. Tuo häijy ihminen, joka syöksi lapseni epätoivoon!"

Puulusikka · 第 26 / 37 题