RAFAEL. Oi te pilkkaatte minua, te saatatte minun onnettomaksi?
DOLORES. Enhän minä pilkkaa, mutta kertomuksenne naurattaa minua
väkisinkin.
RAFAEL. Niinpä tuskaanikin nauratte.
DOLORES. Mutta en ole vielä kysynyt, mistä syystä kunnioitatte meitä
tänne tulollanne.
RAFAEL. Minä tulin tervehtimään ystävääni, Federico ja minä olemme
lapsuuden-ystävät. (Äkisti, isolla äänellä huutaen.) Sennora?
DOLORES. Hyvä jumala, kuinka peljätätte minua!
RAFAEL. Päähäni pälkähtää ajatus, kamala ajatus. Te olette hänen
vaimonsa!
DOLORES. Ei ei!
RAFAEL. Ettekö? Te annatte minulle henkeni jälleen.
DOLORES (hiljaa). Mikä omituinen mies!
RAFAEL. Nyt olen voittanut. Federico tuntee minun, hän rupee
puhemiehekseni.
DOLORES. Ei tarvita mitään puhemiestä.
RAFAEL. Hän on teille sanova, mitä tunteita minä teidän suhteenne
pidän, että hurjan tavalla rakastan teitä.
DOLORES. Mutta sallikaat, että leskivaimo...
RAFAEL. Te olette leski?
DOLORES. Vetäytyy pois semmoisen herrasmiehen seurasta, jota hänellä ei
ole kunnia tuntea.
(Menee pois oikealle kädelle.)