RAFAEL. Hullun kurilla teihin rakastunut, kaunis tuntemattomani.
DOLORES (vähän kaimoten). Ah!
RAFAEL. Joka vaan kerta on teidän silmiinne katsahtanut, se on iäksi
lumottu.
DOLORES. Mutta hyvä herra, minulla ei ole etua...
RAFAEL. Tuntea minua? Eikö _minun_ tekoni ole teidän muistiinne
kätketyt, niinkuin teidän minun? Siinä tapauksessa olen aivan onnetoin!
DOLORES. En totta puhuen tiedä.
RAFAEL. Siitä on vuosi, me tapasimme toinen toisemme tuolla Ranskan
rantatiellä. --
DOLORES. Vuosi takaperin?
RAFAEL. Ettekö enää muista tuota laihaa Engelsmannia, joka gurkku
kädessä --
DOLORES. Engelsmannia, joka gurkku?
RAFAEL. Ah, te ette muista enää. Minähän olen sama kavalieri, joka sen
teille kurotin, minä gurkkukavalieri olen.
DOLORES. Millä reippaudella tuota mainitsette! Oletteko kentiesi
ympyräpöydän ritareita, kannatteko gurkkua vaakunassanne?
RAFAEL. Ei mar sentään. Engelsmanni tavotti gurkkua kädellänsä ja
minä...
DOLORES. Te annoitte sen minulle?
RAFAEL. Minä annoin sen teille ja te katsahditte minuun semmoisella
silmäyksellä, jota en ikinä unhota. Sydämmeni oli teidän.