_Sähkösanoma_. Toulon, 3 p. huhtik. 1883. Yves Kermadec,
_Primauguet_, Brest.
Olet nimitetty aliperämieheksi. Onnittelen.
_Pierre_.
Se oli hänen iloinen tulotervehdyksensä, hänen saapumisjuhlansa, sillä
vain neljäkolmatta tuntia sitten oli _Primauguet_, palattuaan pitkältä
retkeltään Suurella Valtamerellä, heittänyt ankkurinsa Ranskan vesiin.
Ja noita kultanauhoja, jotka minä lähetin Yves'lle sähköteitse, ei hän
kastellutkaan niinkuin ennen liinanauhansa. Ei, ajat olivat muuttuneet;
hän piiloutui välikannelle, nurkkaan, missä hänen säkkinsä ja arkkunsa
olivat, ja jota hän piti kuin kotinaan. Nopeasti kiiruhti hän sinne
ollakseen aivan yksin nauttimassa ilostaan, lukemassa tuota onnen
tuojaa, pientä, sinistä paperia, joka aukaisi hänelle aivan uuden
aikakauden.
Se oli niin kaunista, niin odottamatonta hänen entisen, huonon
käytöksensä jälkeen!
Olin ollut Parisissa pyytämässä tuota suosionosoitusta, vehkeilemässä
aikalailla ottoveljeni puolesta taaten hänen tulevan käytöksensä.
Jalomielinen nainen oli mielellään suostunut käyttämään asiani hyväksi
voimakasta vaikutusvaltaansa ja niin oli Yves'n nimitys hankittu kuin
rynnäköllä, vaikka se olikin vaikeaa.
Ja Yves ei tahtonut lakata tarkastelemasta onneaan kaikilta puolin.
-- -- -- Ensiksi, sensijaan että olisi saanut pyytää lyhyen loman,
josta ehkä olisi paljonkin tingitty -- lähti hän nyt kultakaluunoineen
suoraan Toulveniin. Häntä pidettiin _käytettävänä_ vähintään kolmen
ehkä neljänkin kuukauden aikana, hän saisi viettää koko kesän vaimonsa
ja poikansa kanssa pienessä, valmiissa talossaan, missä häntä juuri
odotettiin lopullista sisustusta varten. -- Ja sitten olisivat he hyvin
rikkaita, mikä ei pilaisi mitään. -- -- --
Ei, koskaan harhailevan elämänsä aikana, aina työssä ja tuskassa, -- ei
hänellä ollut ollut niin ihanaa hetkeä, ei niin suurta iloa kuin se,
jonka hänen veljensä Pierre juuri ilmoitti hänelle sähköteitse. -- -- --