Olin ottanut vastaan valaanpyytäjän kapteenin päivälliskutsun
seuraavaksi päiväksi. Me olimme tulleet erinomaisesti toimeen. Vaikkei
hänellä ollut minkäänlaista sivistyneen miehen käytöstapaa, ei hän
silti ollut ollenkaan typerä. Ja sitäpaitsi oli se ainoa keino, jolla
saisin Yves'n hänen laivaansa.
Luulin seuraavana aamuna päivän tullessa huomaavani valaanpyytäjän
kadonneen, lentäneen yöllä pois kuin kesytön lintu. Mutta ei, siellä
se oli paikoillaan aavalla, kaikkine mustine tupsuineen köysissään,
piirtyen veden suurta, ympyränmuotoista peiliä vasten, joka oli
liikkumaton sinä päivänä, ja raskas ja kiiltävä kuin sula hopea.
Tuo kutsu oli siis vakavasti tarkoitettu ja minua odotettiin.
Varovaisuuden vuoksi oli päällikkö tahtonut, että minua seuraavat
venemiehet olisivat aseissa ja jäisivät koko ajaksi minua lähelle.
Se sopi mainiosti Yves'lle, ja minä otin hänet mukaani venekunnan
johtajaksi.