-- Rikos on aina raskaampi, jos vie muassaan valtion tavaroita!
Ja tässä ovat etukäteen saamani rahat. -- -- -- Te palaatte
Toulveniin. -- -- --
Oh, minä lähetän sinulle rahoja sieltä kaukaa, kaiken mitä ansaitsen.
Tiedäthän, etten minä enää tarvitse paljoa. Me emme enää tule näkemään
toisiamme, mutta sinä et saa tulla liian onnettomaksi -- -- -- niin
kauan kuin minä elän.
Marie tahtoi kietoa käsivartensa hänen ympärilleen, pidättää häntä
kaikin voimin, taistella, tarttua häneen, kun hän lähtisi, mieluummin
laahautua portaille -- -- -- kadullekin. -- -- Mutta ei, jokin naulasi
hänet paikoilleen: ensiksi tietoisuus, että kaikki olisi turhaa ja
sitten arvoasema, tässä, heidän nukkuvan poikansa vieressä. -- -- -- Ja
hän jäi liikahtamatta seisomaan seinää vasten.
Yves oli pannut kaksisataa frangia suurina hopearahoina pöydälle,
hänen viereensä. Siinä oli hänen ennakkomaksunsa, kaikki mitä oli
jäänyt jälelle kun halvat vaatteet oli maksettu. Yves katseli häntä nyt
syvin, hyvin lempein katsein ja hän pyyhkeili liinahihallaan poskille
vuotaneet kyyneleet.
Mutta siinä oli kaikki, mitä hänellä oli Marielle sanottavaa. Ja nyt
saapui äärimmäinen hetki. Kaikki oli lopussa.
Hän kumartui vielä viimeisen kerran poikansa puoleen, kohotti sitte
korkean vartalonsa ja nousi lähteäkseen.