Eräänä päivänä asettui alkohoolin paholainen taas heidän tielleen. Yves
palasi kotiin ilkein, sekavin katsein, jota Marie pelkäsi.
Se oli eräänä lokakuun sunnuntaina. Hän saapui laivalta, missä hänet oli
pantu rautoihin, sanoi hän, ja hän oli karannut, koska se oli väärin.
Hän näytti hyvin kiihkoisalta, hänen sininen puseronsa oli repeytynyt
ja hänen paitansa auki.
Marie koetteli puhutella häntä hyvin hellästi, tyynnyttää häntä. Oli
juuri kaunis sunnuntaipäivä, oli tuollainen harvinainen myöhäissyksyn
ilma, jossa piilee rauhallista, hienoa surumieltä, ja joka on kuin
auringon viimeinen lepohetki ennen talvea. Marie oli pukeutunut
kauniiseen, kirjokauluksiseen hameeseensa, hän oli vaatettanut pikku
Pierren juhlapukuun luullen, että he kaikki kolme lähtisivät yhdessä
kävelemään kauniiseen, lämpimään auringonpaisteeseen. Kadulla kulki
kansanihmisiä parittain, pyhäpuvuissaan, mennen teille ja metsiin kuin
keväällä.
-- -- -- Mutta ei, mikään ei auttanut. Yves oli lausunut kamalan, karun
lauseensa, jonka hän hyvin tunsi: "Minä menen takaisin tovereiden luo".
Kaikki oli lopussa!
Silloin, tuntiessaan päätään tuskasta pyörryttävän, oli hän aikonut
koettaa äärimmäistä keinoa; sillä aikaa kun Yves katseli kadulle, oli
hän kiertänyt oven lukkoon ja piilottanut avaimen pukuunsa. Mutta Yves,
joka oli huomannut mitä hän teki, alkoi hokea, pää painuneena, silmät
synkkinä:
-- Avaa! -- -- -- Avaa! Kuuletko? Minä käsken sinua avaamaan!
Hän koetti pudistella oven saranoita; jokin esti häntä vielä murtamasta
sitä -- sen olisi hän voinut helposti tehdä. Ja sitten, ei, hän tahtoi,
että hänen vaimonsa, joka oli sen sulkenutkin, tulisi avaamaan.
Ja hän kierteli huoneessa suuren, ruskean pedon näköisenä, hokien:
-- Avaa! -- -- -- Kuuletko? Minä käsken sinua avaamaan!
Sunnuntain iloinen melu kuului kadulta. Suurihuppuiset naiset kulkivat
ohi nojaten miehensä tai armaansa käsivarteen. Kaunis syysaurinko
valaisi heitä rauhallisena valollaan.
Hän iski jalkaansa ja toisteli matalalla äänellä:
-- Avaa! -- -- -- Minä käsken sinua avaamaan!
Marie koetti ensimäistä kertaa pidättää häntä väkivallalla, hän
huomasi, että se onnistui huonosti ja häntä pelotti oudosti. Katsomatta
mieheensä oli hän heittäytynyt polvilleen nurkkaan lausuen rukouksia
hyvin kovasti ja nopeasti, kuin mieletön. Hänestä tuntui, että kauhea
hetki oli tulossa, että se, mikä saapuisi, olisi kamalampaa kuin kaikki
entinen. Ja pikku Pierre, paikoillaan seisten, avasi aivan suuriksi
syvät silmänsä, ollen peloissaan, mitään ymmärtämättä.
-- Etkö? -- -- Etkö aiokaan avata? -- -- --
Minä kiskon sen irti! Saat nähdä!
Täräys horjutti permantoa, sitten kuului kamala, kumea kolahdus. Yves
kaatui maahan pitkin pituuttaan. Ripa, johon hän oli tarttunut, oli
jäänyt hänen käteensä irti revenneenä, ja hän oli kaatunut selälleen
poikansa päälle, jonka pikku pää oli sattunut lieden ristikon
rautaiseen kulmaan. Nyt seurasi äkillinen muutos. Marie ei rukoillut
enää. Hän oli noussut silmät kamalan suurina ja raivoisina ottamaan
pikku Pierreä Yves'n käsistä, kun hän tahtoi nostaa hänet ylös. Lapsi
oli kaatunut ääntä päästämättä, kauhuissaan, että isä häntä haavoitti.
Veri juoksi hänen otsastaan, eikä hän sanonut mitään. Marie otti
avaimen rinnaltaan puristaen lasta rintaansa vasten, avasi lukon
toisella kädellä ja työnsi oven ammolleen -- -- -- Yves katseli häntä
vuorostaan pelästyneenä, Marie oli peräytynyt ja huusi hänelle:
-- Mene tiehesi! Mene! Mene!
Yves parka -- nyt hän epäröi lähteä! Hän ei välittänyt ovesta, joka
nyt aukeni hänelle, hän tunsi epäselvästi, että tuon kynnyksen yli
astumisessa olisi jotain kamalaa. Ja sitten veri, jonka hän näki pikku
poikansa kasvoilla ja kauluksella -- -- -- Niin, hän koetti käsittää
selvemmin, lähestyä heitä. Hän nosti käden ohimoilleen tuntien olevansa
juovuksissa, ponnistellen kovasti ymmärtääkseen mitä oli tapahtunut
-- -- -- Jumala, ei, hän ei voinut, hän ei ymmärtänyt. Alkohooli,
odottavat ystävät, siinä kaikki.
Ja Marie toisteli hänelle yhtä mittaa puristaen poikaansa rintaansa
vasten: Mene tiehesi! -- -- Mene, mene tiehesi!
Silloin astui hän ympäri kääntyen portaille ja meni.