Brest, 9 p. heinäk. 1881.
Saavuimme kuitenkin perille kaikesta huolimatta ja nyt on minun
viimeinen vartiopäiväni laivassa; huomena minä lähden.
Me olemme taas Brestin sataman perällä, mihin meidän _Sèvremme_
silloin tällöin tulee, pysähtyen liikkumattomana kahden korkean seinän
väliin. Meidän ylitsemme kohoo korkeita, kolkkoja rakennuksia, meidän
ympärillämme kannattavat alkuvuoren kerrostumat valleja, vartioteitä,
raskasta, graniittista röykkiötä, joka huokuu kosteutta ja ikävyyttä.
-- Minä osaan ulkoa tuon kaiken.
Koska nyt on heinäkuu on siellä täällä sormisieniä, punaisia
kukkaryhmiä, jotka paikka paikoin tarttuvat harmaisiin kiviin. Nuo
vallien punaiset kukkaset, ne ovat ainoat kesän merkit auringottomassa
Brestissä.