LXVII.

-- Jean Marie, kiiruhda sanomaan Yves'lle, että, minä odotan häntä

maissa, rantasillalla!

Tämä tapahtui kymmentä minuuttia myöhemmin. Täytyihän tavata toisensa

tuon kirjeen jälkeen, että sovinto olisi täydellinen.

Kun Yves saapui oli hänen kasvoillaan toinen ilme ja hyvä hymy, jota

en ollut moneen aikaan nähnyt. Minä otin hänen kätensä, hänen halvan

märssymieskätensä omiini; sitä tuli puristaa lujasti että hän tuntisi

sen, sillä se oli kovettunut työssä.

-- Mutta miksi teitte minulle niin? Se ei ollut hyvin, nähkääs!

Ja siinä kaikki, mitä hän tiesi sanoa minulle moitteeksi.

Me emme olleet velvolliset pitämään yövuoroja _Sèvrellä_.

-- Kuules Yves, me vietämme uudenvuoden illan yhdessä maissa, Brestissä

ja sinä saat syödä päivällistä minun kanssani _Pörssissä_. Se ei ole

koskaan juolahtanut mieleemme ja se tuottaa meille huvia. Mene pian

pyyhkimään selkäsi (se oli aivan likaantunut ruumassa) ja menkäämme.

-- Oi, mutta pidetään sitten kiirettä. Minä harjaisin itseni mieluummin

teidän huoneessanne maissa. Kanuuna pamahtaa kohta, emmekä me ehdi

lähtemään.

Me olimme paraiksi aivan sataman perällä, hyvin kaukana uloskäytävistä,

ja nyt lähdimme melkein juoksujalkaa.

Siinä sitä oltiin! Tykki jyrähti keskitiellä ja me olimme kiinni.

Olimme pakoitetut palaamaan _Sèvreen_, jossa oli kylmä ja pimeä.

Upseerien ruokasalissa oli pahanpäiväinen lyhty rautahäkissä, jonka

päivystävä palosotilas sytytti, eikä yhtään tulta. Siellä vietimme me

uudenvuoden illan, jääden omasta syystämme ilman päivällistä, mutta

kuitenkin tyytyväisinä, koska olimme jälleen yhdessä, sovinnossa.

Mutta Yves'lla oli vielä jotain mielessään. -- En tullut tuota ennemmin

ajatelleeksi, mutta teidän olisi ehkä pitänyt jättää minut rautoihin

koko yöksi toisten takia, jotka eivät oikein ymmärrä -- --

Mutta hän ei ollut vähääkään huolissaan tulevasta käytöksestään ja

tunsi tänä iltana olevansa hyvin vahva itseensä nähden.

-- Sitten, sanoi hän, olen minä keksinyt varman keinon: minä en enää

koskaan lähde maihin ilman teitä, kun te vain viette minut mukaanne. --

Siten, tietysti, ymmärrättehän -- -- --

Veljeni · 第 79 / 121 题