Brestin arsenaalin perällä, hiukan ennen päivän nousua, vuoden
ensimäisenä aamuna 1881. -- Tuo sataman takaosa on synkkä paikka ja
siellä on _Sèvre_ jo viikon ajan ollut ankkurissa.
Ylhäällä oli taivas jo alkanut valeta meitä ympäröivien korkeiden
graniittimuurien välissä. Harvassa olevat lyhdyt heittivät sumuun
viimeisen, heikon ja keltaisen valonsa. Ja nyt jo näkyivät
suunnattomien esineiden ääriviivat, jotka herättivät mielessä ilkeän
jäykkyyden tunteen: korkealle nostettuja koneita, äärettömiä,
mustia kynsiään ojentelevia ankkureita, kaikenlaisia muodoltaan
rumia ja epäselviä esineitä, ja sitten aseistariisuttuja laivoja,
jättiläismäisine, kalantapaisine muotoineen, liikkumattomina
ketjuissaan kuin suuret, kuolleet hirviöt.