LXII.

Merellä, 25 p. jouluk. Joulu.

Ylihuomenna, hyvin aikaiseen, päivän valjetessa. Minä nousin kannelle

nukuttuani tuskin hetkeäkään oltuani hyvin vaikeassa vartiossa

_keskiyöstä neljään_. Koko yön oli voimakas tuuli ja ankara merenkäynti

pidellyt meitä pahoin.

Yves oli kannella aivan läpikastuneena, mutta viihtyen mainiosti omassa

elementissään, ja heti kun hän näki minun tulevan osoitti hän minulle

kädellään omituista maata, jota me lähenimme.

Harmaat riutat sulkivat kaukana näköpiirin kuin pitkät vallit. --

Aallot näyttivät kuin rauhoittuvan, vaikkapa tuuli yhä lennätteli

meille raivoisia puuskiaan. Taivaalla liukuivat raskaat, synkät pilvet

päälletysten, hyvin nopeasti: kokonainen lyijyholvi oli liikkeellä,

suunnattomina, tummina möhkäleinä, jotka muuttivat muotoaan, joilla

näytti olevan hyvin kiire päästä ohi, juosta toisaanne aivan kuin

pyörrytyksen vallassa jonkun läheisen, hirveän rotkon reunalla. Meidän

ympärillämme oli tuhansittain salakareja, mustia päitä, joita kohoili

kaikkialta keskeltä hopealle välähtelevää hyörinää, minkä kuohupäät

synnyttivät. Silmänkantamattomiin oli yhä noita vaarallisia päitä,

meri oli aivan täynnä niitä. Ja sitten näkyi tuolla kaukaisilla

rantakallioilla kolmen hyvin vanhan kellotornin ääriviivat, jotka

olivat aivan kuin asetetut yksikseen tuonne graniittierämaahan yhden

kohotessa paljon korkeammalle kuin toiset, nostaen korkeata vartaloaan

kuin jättiläinen, joka tekee huomioita ja johtaa. -- -- --

Niin tosiaan, minä tunsin sen kyllä ja minä, niin kuin Yveskin,

tervehdin sitä hymyillen, ehkäpä kuitenkin hiukan huolissani siitä,

että se näyttäytyi niin lähellä, keskellä tuota varjojen juhlaa,

sellaisena aamuna, jolloin en odottanut sitä. -- -- -- Mitä tekemistä

oli meillä tässä sen läheisyydessä? Se ei kuulunut suunnitelmiimme ja

minä en sitä käsittänyt.

Se johtui päällikön äkillisestä määräyksestä Silläaikaa kun minä olin

nukkunut. Me laskimme Taureau'n redin suulle, aivan Saint-Pol-de

Léon'in lähelle hakemaan suojaa etelätuulelta, sillä ulapalla oli

merenkäynti liian ankara meille.

Veljeni · 第 72 / 121 题