Noin kuusi viikkoa sen jälkeen kun _Médée_ oli riisuttu aseista, ja
kun minä olin eronnut Yves'tä, sain minä eräänä päivänä seuraavan
hämmästyttävän kirjeen:
Brest 15 p. syysk. 1877.
Hyvä Veljeni!
Minä kirjoitan teille nämä muutamat sanat hyvin kiireessä
ilmoittaakseni teille, että minä eilen menin naimisiin. Kyllähän
minun tosin olisi ensin pitänyt kysyä neuvoa teiltä, mutta
ymmärrättehän, ettei minulla ollut ollenkaan aikaa menetettävänä,
koska minut oli määrätty lähtemään _Cornélie_-laivalla ja minulla
oli vain viikko vaimoni kanssa vietettäväksi.
Arvelen, että tekin, hyvä veljeni, pidätte tätä parempana kuin
ainaista juoksemista puolelta toiselle, niinkuin tiedätte.
Vaimoni nimi on Marie Keremenen. Tunnustan teille, että hän
miellyttää minua suuresti ja minä luulisin, että me sopisimme
hyvin yhteen, jos minä vain saisin pysyä paikoillani.
Minä kirjoitan teille, hyvä veljeni, pitemmältä ennen lähtöäni,
ja minä olen hyvin surullinen astuessani tällä kertaa laivaan
ilman teitä.
Lopetan syleillen teitä sydämeni pohjasta.
Teidän rakastava veljenne.