Yves Kermadec.
J.K. Minä sain juuri tietää, että määräykseni on muutettu. Minä
tulenkin _Ariane'en_, joka lähtee vasta marraskuun puolivälissä.
Niinpä saan viettää melkein kaksi kuukautta vaimoni kanissa.
Meillä on kylliksi aikaa oikein tutustua toisiimme, ja
arvaattehan, että minä olen hyvin tyytyväinen.
-- -- -- Retkiltään palattuaan hulluttelevat matruusit tuhansin tavoin
rahoineen; se kuuluu asiaan. Merikaupungeissa ovat heidän hiukan
rajunlaiset omituisuutensa hyvin tunnetuita.
Naivatpa he joskus, aikansa ratoksi, naisen minkä hyvänsä saadakseen
tilaisuuden pukeutua mustaan takkiin. Ja Yves, joka jo oli tyhjentänyt
kaiken maailman tyhmyysvarastot, oli vaihteeksi lopulta joutunut
naimisiin.
Yves naimisissa! Ja kenen kanssa, Herra ties?
-- -- Ehkäpä jonkun kaupunkilaiskoketin kanssa, jonka hän sattumalta
oli temmannut jostain juopuneena ollessaan.
Minulla oli syytä, olla hyvin huolissani, muistellessani erästä
hattupäistä olentoa, jonka hän oli vähällä ottaa, huvin vuoksi,
kahdenkymmenenvuotiaana, tuossa samassa Brestin kaupungissa.