Syyskuu 1877.
_Médée_ on jo kauan sitten kääntynyt takaisin.
Kaikki tuulet, kaikki virrat ovat suosineet sitä. Se on kulkenut niin
nopeasti päiviä ja öitä, että olemme menettäneet paikan ja välimatkan
tietoisuuden. Epäselvästi on nähty jäävän jälkeemme Malakan salmen,
jonka läpi nopeasti kuljettiin, Punaisen meren, jota nousimme höyryllä
häikäisevässä auringon paisteessa, sitten Sicilian kärjen ja lopulta
Gibraltarin nukkuvan linnan häipyvän taakse. Nyt tähystämme näköpiiriä
ja ensimäinen maa, joka kohta tulee näkyviin, on jo bretonilaista
mannerta.
Minä olin tullut tähän _Médéehen_ juuri purjehdusretken lopulla, ja nyt
tällä kertaa ei matkani Yves'n kanssa ole kestänyt viittä kuukauttakaan.
Keskellä harmaata avaruutta on nyt valkoisia viiruja, sitten taas
ympyrä täynnä tummia, hajanaisia saaria, ja kaikki tuo vielä hyvin
kaukana, tuskin näkyvissä, himmeänä, meitä ympäröivän kalpean päivän
valossa.
Me kuvittelimme helposti olevamme yhä kaukana, äärimmäisessä Aasiassa,
jonka eilen olimme jättäneet, sillä esineet laivalla eivät ole
vaihtaneet paikkaa, eivätkä kasvotkaan ympärillämme. Meitä ympäröi yhä
kiinalainen ilmapiiri, me syömme yhä vielä siellä poimituita hedelmiä,
jotka vielä ovat vihreitä, meidän mukanamme kulkeutuu kiinalaisia
tuoksuja.
Mutta ei sentään. Meidän talomme on liikkunut merkillisen nopeasti, tuo
ympyrä ja nuo saaret, ne ovat Pierres-Noires-kareja; Brest on tuolla
aivan lähellä ja ennen yötä olemme me jo siellä.
-- -- -- Aina liikahtaa muistossa jotain, kun tuo Brestin avara redi
tulee näkyviin, mahtavana ja juhlallisena, ja nuo suuret purjeilla
kulkevat merilaivat, joita ei enää ole tottunut näkemään muualla.
Ensimäiset merimiesvaikutelmani Bretagnesta -- ja sitten lopuksi: onhan
se Ranska.
_Le Borda_ tuolla! Minä katselen sitä ja löydän muistoistani viraston,
jossa olen viettänyt kyynärpäihini nojaten pitkiä hetkiä opiskellen,
ja mustan taulun, jolle minä kiihkeästi kirjoitin ennen tutkintoa
mekaniikan ja astronomian monimutkaisia kaavoja.
Yves oli siihen aikaan pieni poika, jota olisi luullut vakavaksi ja
kiltiksi, pieni bretonilainen tulokas lempeine kasvoineen, joka asui
viereisessä laivassa, _Bretagnessa, Borda'n_ naapurissa ja toverissa.
Me olimme lapsia silloin; -- tänään -- tänään täysi-ikäisiä miehiä,
huomena -- -- -- vanhuus, ylihuomena -- -- -- kuolema.