Illalla, aterian jälkeen jätti Yves'n äiti poikansa juhlallisesti minun
haltuuni, ja sitä kesti koko elämän.
Hän oli käsittänyt, äidin vaistollaan, ett'en minä ollut se, jolta
näytin, ja että minulla voisi olla ratkaiseva vaikutus hänen nuorimman
poikansa kohtaloon.
-- Hän sanoo, käänsi nuori tyttö, että te herra petätte meitä, ja että
Yves myöskin meitä pettää tehdäkseen mieliksi teille; että te siis ette
kuulu meidän joukkoomme -- -- -- ja hän pyytää, koska te purjehditte
yhdessä, että te pitäisitte huolta hänestä.
Silloin alkoi vanhus kertoa minulle tarinaa Yves'n isästä, tarinaa,
jonka minä olin aikoja sitten kuullut Yves'lta. Minä kuuntelin
sitä mielelläni, kun tuo nuori tyttö sitä kääntäen kertoi suuren,
bretonilaisen muurin ääressä, missä liekit hyppelivät saarnihalkojen
välissä.
-- -- -- Hän kertoo, että meidän isämme oli kaunis merimies, niin
kaunis, ettei seudulla koskaan oltu nähty niin komean miehen
käyskentelevän maan kamaralla. Hän kuoli jättäen jälkeensä kolmetoista,
_kolmetoista_ lasta. Hän kuoli niin kuin monet merimiehet meidän
seudullamme, herra. Eräänä sunnuntaina, kun hän oli juovuksissa,
lähti hän illalla merelle venheessään huolimatta voimakkaasta
luoteistuulesta, ja häntä ei koskaan kuulunut palaavaksi. Hänellä oli
hyvä sydän niinkuin pojillansakin, mutta hän oli hyvin hurjapäinen.