XII.

Muutama päivä sitten olimme jättäneet päiväntasaajan tyynen vyöhykkeen

ja liu'uimme hiljaa etelää kohti länsipasaadin puhaltaessa. Eräänä

päivänä tuli Yves huoneeseeni pannakseen kuntoon linnunpyydyksensä.

"Ensimäiset _ruutulokit_ oli nähty laivan takana", sanoi hän.

Nuo _ruutulokit_ ovat aavan meren lintuja, kalalokkien läheisiä

sukulaisia, kaikkein kauneimpia meren asukkaista: lumivalkeita,

höyhenet pehmeitä ja silkinhienoja, musta dammilauta hienosti

piirrettynä siipiin.

Ensimäiset _ruutulokit!_ Niiden lähestyminenkin ilmaisee jo

suurta kaukaisuutta ollen merkkinä siitä, että meidän pohjoinen

pallonpuoliskomme on jäänyt kauas taakse, ja että ollaan saapumassa

kylmiin seutuihin, maan pallon toisessa päässä, etelän puolella.

Nuo linnut olivat kuitenkin edellä ajastaan, sillä me purjehdimme

vielä pasaadituulten sinisessä vyöhykkeessä. Ja päivät päästään ja yöt

läpeensä puhalsi sama säännöllinen, viileä ja sulotuoksuinen vihuri,

ja meri oli aina yhtä kuultava, ja samat pienet pilvilampaat kulkivat

rauhallisesti pitkin syvänsinistä taivasta, ja samat lentokalaparvet

kohottautuivat kuin hurjat lentämään pitkillä ja kosteilla, auringossa

välkkyvillä siivillään kuin sinertävät teräslinnut.

Niitä oli tavattoman paljon, noita lentokaloja, ja kun ne olivat kyllin

hulluja kannelle laskeutuakseen leikkasivat märssymiehet niiltä äkkiä

siivet ja söivät ne.

Yves laskeutui mieluimmin märssykoristaan minua tervehtimään illalla,

kun iltahuuto ja nimien kutsu oli ohi. Hän tuli aivan hiljaa, astellen

yhtä äänettömästi kuin kissa. Samaa menoa joi hän hiukan raikasta

vettä ampumareijässä riippuvasta pullosta ja järjesteli sitten minun

tavaroitani, tai luki jotakin romaania. Eräs George Sandin kertomus:

_Villemerin markiisi_, innostutti häntä erikoisesti. Kun hän luki sitä

ensikertaa yllätin minä hänet itkemässä kirjan lopulla.

Yves osasi ommella hyvin taitavasti niin kuin kaikki hyvät matruusit,

ja oli hullunkurista nähdä hänen rupeavan siihen puuhaan, kun tunnemme

hänen olemuksensa. Iltaisilla käynneillään juolahti hänen mieleensä

tarkastaa minun laivavaatteeni ja tehdä niihin korjauksia, joita

kunnollisesti toimittamaan hän piti minun palvelijaani kykenemättömänä.

Veljeni · 第 17 / 121 题