Seura oli saatu aikaan. Kaikki olivat siihen ruvenneet. Puran puhe oli
ollut tepsivä kohmeloisiin miehiin, ja nekin, jotka eivät olisi
halunneet ruveta, yltyivät kirjoittamaan tai kirjoituttamaan itsensä
yhdistyksen jäseniksi patruunin lupaaman palkan ulvalla. Ja toimessaan
he olivat tuon seuran kanssa; näytti, että raittiuden aate oli aivan
imeytynyt heidän vereensä ensi viikkoina.
Tuolla seuran iltamissa oli niin hauska olla. Vanhat miehet siellä
viihtyivät olemaan, kun saivat lukea sanomalehtiä ja väitellä
keskenään. Nuoret olivat aivan hurmauneet seurasta, siellä kun sai
tanssia ja muuten huvitella. Kaikki lähiseudun nuoret naiset olivat sen
jäseniä, nekin, jotka eivät olleetkaan työmiesten omaisia.
Koko tuon joukon keskuksena oli Pura. Hän oli kaikista onnellisin ja
aivan unohtanut ensimmäiset vastukset seuran perustamisessa. Häneltä
seura sai elonsa ja olonsa. Iltakaudet, työstä tultuaan, puuhasi hän
seuran eduksi, valmisteli puheita ja mietti aina jotain uutta. Ja entäs
seuran iltamissa! Tuolla hän oli pöydän takana puhemiehenä, koko seuraa
johtavana henkilönä. Mitä hän sanoi, se hyväksyttiin, ja mitä hän
epäili, sitä epäilivät muutkin. Tuosta työmiesjoukosta hän oli
muodostanut pienen valtion, jossa hän oli itsevaltijas. Työmiehet
näkivät, että hän tiesi enemmän kuin he, oli ollut Helsingissä...
Työmiehet istuivat tuoleillaan ja penkeillään totisina ja vanhat miehet
varsin vakavina. Jurotellen heistä aina joku puhui, ja Pura koetti
somistella puhujan sanoja. Tytöt pakkausivat vähän sipisemään, mutta
aristuivat ja heti vaikenivat, kun Pura heihin katsahti. Nauruhuulilla
johti hän puhetta ja koetti päästää suustaan aina jotain sukkelaa.
Hänen puheensa olivat työmiesten mielestä niin mestarillisia, että he
arvelivat noin ei pystyvän puhumaan kaikki oppineetkaan, saati sitte
työmiehet. Loistava kehys ympäröi hänen päätään, ja se kehys oli
rakennettu työmiesten ihailusta, Lopuksi aina leikittiin. Kun Purakin
otti jonkun tanssiaskeleen, kadehtivat toiset tytöt sitä tyttöä, joka
sai hänen kanssaan tanssata, vaikka Pura siinä taidossa oli todellakin
alotteleva.
Joukossa oli muuan tyttö, johon Pura oli kiintynyt. Hän usein seurasi
silmillään tyttöä lattialta tanssiin ja tanssista taas lattialle.
Silloin, kun tyttö ei ollut iltamissa, ei Pura ollut niin sukkela eikä
kekselijäs kuin tavallisesti, mutta paremmin hän silloin seuraa johti
eikä myötään pitänyt pitkiä puheita, niinkuin teki, jos tuo tyttö oli
seurassa.
Tyttö oli patruunin piika, vasta tosin taloon tullut. Hän oli
vartaloltaan siro, melkeinpä tavattoman hoikka työkansan naiseksi.
Otsalla olivat sievät, mustat kiharat, kalpeahkot olivat kasvot, ja
ruskeat silmät olivat tummain kaareuvain kulmakarvojen alla. Ja hänellä
oli todellakin erinomainen aisti: hänen pukunsa oli aina somempi kuin
muiden. Tavallisesti oli hänellä sininen nauha hiuspalmikossa, ja
vaatteet olivat sievää ruumista myöten. Huulilla lepäili viekotteleva
hymy, ja kun hän tanssi huimasti, niinkuin hän aina teki, kohosi
vienon punerva hehku hänen poskiinsa. Mieli oli Puralla mustasukkainen
ja kadehtiva, kun tyttö tanssi muiden kanssa. Ensi kerran kun
hän oli tanssinut Puran kanssa, oli tyttö tanssin jälkeen
pilkallisesti naurahtanut ja sanonut, että Haireen -- muutaman nuoren
konepajantyömiehen -- kanssa oli niin hyvä tanssata. Pura oli
punastunut tuon kuullessaan ja hänen sydäntään kaiveli, kun tyttö kohta
lähti tanssiin Haireen kanssa. Pura ei voinut muuta kuin karvaalla
mielellä katsoa, miten he somasti tanssivat. Kun tanssi oli loppunut,
oli tyttö väsynyt, ja täyteläiset rinnat aaltoilivat, kun veri ajautui
kiivaammin sydämmeen ja sieltä ulos. Pura meni puhuttelemaan ja
koetti jutella sukkeluuksia. Tyttö nauroi, jotta valkeat hampaat
näyttäytyivät, ja Pura oli hyvillään.
Sinä iltana ei Pura unta saanut eikä mitään puhetta valmistellut.
Mielessä oli vain tanssiva tyttö, sillä hiuspalmikko heilui
hypähdellessä, ja sininen nauha siinä somalta näytti. Purasta oli hän
niin hurmaava ajatellakin, jotta tuntui, kuin rinta saisi outoa lämpöä,
kun tuo kuva kaikessa vallattomuudessaan oli hänen kuvittelussaan.