Millainen päivä harmaassa tuvassa sateen vihmoessa vettä lattialle --
meidänhän täytyi saada ilmaa. Me lauloimme kaikki laulut mitä taisimme
ja tanssimme hänen kanssaan vuorotellen kaikki kolme.
Hän oli lumoava poika -- hän jonka tukka oli musta ja sileä, silmät
pähkinänruskeat ja hampaat tasaiset ja valkoiset.
Miten hän hymyili! Kaikki mitä hän teki, oli muuten niin ihmeellistä ja
omituista -- vaikka hän vain avasi pullon korkin tahi otti ampiaisen
hengiltä, niin hän teki sen eri lailla kuin toiset.
Vihdoin, sateen lopultakin hieman tauottua, hän istui kynnykselle,
jalat ristissä laulaen hauskoja neekerilauluja ja opettaen meitä niitä
kertaamaan.