-- Miksi et ratkaise arvotusta itse, Mycroft? Sinä olet siihen yhtä
kelvokas kuin minäkin.
-- Voi olla mahdollista, Sherlock. Mutta on joukko seikkoja, joista
minun on saatava selvä. Kun olen päässyt niiden perille, voin tässä
nojatuolissa istuen antaa sinulle selvityksen asiasta. Mutta juosta
sinne ja tänne, pitää ristikuulusteluja rautatiehenkilöiden kanssa ja
vatsallaan leväten tutkia suurennuslasilla -- ne eivät kuulu minun
tehtäviini. Ei, sinä olet siinä mies paikallaan. Jos sinulla on halua
nähdä nimesi ensi komennuslistalla, niin --
Ystäväni hymyili ja pudisti päätään. -- Toimin vain työn itsensä
vuoksi. Asialla on erinäisiä mieltäkiinnittäviä puolia ja minulle on
ilo koettaa saada selvä niistä. Ole hyvä ja kerro vielä joitakin asian
yhteydessä olevia seikkoja.
-- Olen merkinnyt ne tälle paperille, samoin kuin myöskin muutamia
osotteita, joista sinulla voi olla hyötyä. Hän, jolla tällä
hetkellä on suurin edesvastuu noista papereista, on merikonsuli,
kunnioitettu sir James Walters, jonka arvonimet täyttävät kaksi sivua
valtiokalenterissa. Hän on harmaantunut virassaan, hän on kunnioitusta
nauttiva mies, on tervetullut kaikissa ylhäisemmissä perheissä, sekä
ennen kaikkea henkilö, jonka isänmaanrakkautta ei kenkään voi epäillä.
Hän on toinen niistä kahdesta, joilla on avaimet tuohon kaappiin.
Voin muuten lisätä, että paperit aivan varmaan olivat kaapissa
konttoriaikana maanantaina, ja että sir James matkusti Lontooseen noin
kello 3 ja vei avaimet mukanaan.
-- Voidaanko se todistaa?
-- Voidaan. Hänen veljensä, eversti Valentin Walters voi todistaa, että
hän lähti Woolwichistä mainitulla kellonlyönnillä, ja amiraali Sinclair
taas voi todistaa sen, että hän saapui Lontooseen. Siinä kaikki, mitä
sir Jamesilla on tekemistä mainitun asian kanssa.
-- Kuka on tuo toinen, jolla on avaimet?
-- Vanhin konttorivaltuutettu Sidney Johnson. Hän on
neljännelläkymmenellä oleva mies, nainut ja viiden lapsen isä. Hän on
merkillinen persoona, mutta saa päälliköltään erinomaisia lausuntoja.
Hän ei ole ollenkaan virkaveljensä tapainen, mutta ankara mies
ahertamaan. Niinkuin hän itse on sanonut -- ja sen voi hänen vaimonsa
todistaa -- hän oli kotona koko maanantai-illan, ja hänen avaimensa
eivät olleet silmänräpäystäkään poissa kellonperistä, joihin ne olivat
kiinnitetyt.
-- Kerropa minulle Cadogan Westista?
-- Hän on ollut virassa kymmenen vuotta ja oli terävä poika.
Mikään erityinen nero hän ei ollut, mutta järjestyksen mies ja
kunniantuntoinen. Meillä kenelläkään ei ollut mitään häntä vastaan. Hän
oli konttorissa Sidney Johnsonia lähin. Virkatehtävissään tuli hän joka
päivä käsitelleeksi noita papereita. Kukaan muu ei hommaillut niiden
kanssa niin paljon kuin juuri hän.
-- Kuka lukitsi piirustukset kaappiin sinä iltana?
-- Sidney Johnson, vanhin valtuutettu.
-- No, sittenhän on selvää, kuka ne on ottanut. Nehän löydettiin tuon
konttoristin, Cadogan Westin, lompakosta. Eikö asia siis ole selvä?
-- Siltä näyttää, mutta eipäs kuitenkaan, Sherlock. Ensiksikin: miksi
hän ne otti?
-- Otaksun, että ne olivat erittäin paljon arvoiset.
-- Hän saattoi helposti ansaita niillä tuhansia.
-- Voitko sanoa minulle mitään syytä siihen, miksi hän otti paperit
mukaansa Lontooseen ilman tarkotusta myydä ne?
-- En, sitä en voi sanoa.
-- Ottakaamme siis se lähtökohdaksi. Miten West sai paperit käsiinsä?
Ainoastaan käyttämällä väärää avainta.
-- Käyttämällä useita vääriä avaimia. Hänellä on pitänyt olla avaimet
myös itse huoneistoon ja konttoriin.
-- Hänellä oli siis useita vääriä avaimia. Hän otti paperit mukaansa
Lontooseen myydäkseen tuon salaisuuden. Paperit aikoi hän panna
takaisin kaappiin seuraavana aamuna ennenkuin niitä ehdittäisiin
kaivata. Mutta hän kuolikin samana iltana Lontoossa.
-- Mitenkä?
-- Otaksukaamme, että hän oli parhaillaan paluumatkalla Woolwichiin,
kun hänet murhattiin ja heitettiin ulos rautatievaunusta.
-- Aldgate, mistä ruumis löydettiin, on kylläkin varsin kaukana London
Bridgen asemalta, josta hän on voinut poiketa Woolwichiin.
-- On mahtanut olla monta seikkaa vaikuttamassa siihen, että hän on
matkustanut London Bridgen aseman ohi. Lienee ollut vaunussa joku,
jonka kanssa hän on ollut innokkaassa keskustelussa. Tämä keskustelu
aiheutti kiivaan kohtauksen, jonka kestäessä hänet murhattiin. Ehkä
koetti hän päästä ulos vaunusta, putosi radalle ja kuoli. Toinen oli
lukinnut oven. Oli usvainen päivä, joten ei voinut nähdä paljon mitään.
-- Niin, parempaa selvitystä ei kyllä voi antaa asian nykyisillään
ollessa. Mutta ajattelehan, Sherlock, miten paljon vielä on hämärän
peitossa. Menkäämme nyt ensiksikin siihen, että Cadogan West todellakin
aikoi myydä nuo paperit. Hän on siis kai ollut tapaamassa jotain
ulkomaalaista asiamiestä ja viettänyt illan hänen seurassaan. Hän osti
kaksi pilettiä teatteriin, saattoi morsiantaan sinne puolen matkaa ja
hävisi yhtäkkiä.
-- Se on luonnollisesti ollut joku päähänpisto, sanoi Lestrad, joka oli
rauhattomana kuunnellut keskustelua.
-- Joka tapauksessa merkillinen päähänpisto. Otaksukaamme, että hän
saapuu Lontooseen ja tapaa tuon ulkomaalaisen asiamiehen. Hän aikoo
panna paperit takaisin aamuksi, muuten tulisi heti ilmi, että ne ovat
poissa. Hän otti kymmenen. Mutta hänen lompakostaan löydettiin vain
seitsemän. Missä ovat puuttuvat kolme. Ehkei ulkomaalainen asiamies
tahtonut antaa niitä takaisin hyvällä. Ja niin -- mikä oli hänen
palkintonsa petoksestaan? Olisi muuten odottanut löytävän suurehkon
summan rahaa hänen lompakostaan.
-- Minusta tuntuu kaikki varsin selvältä, virkkoi Lestrad. Hän otti
paperit myydäkseen ne. Mutta hän ja asiamies eivät päässeet
yksimielisyyteen hinnasta. Hän tahtoi matkustaa takaisin, mutta
asiamies seurasi häntä. Junassa murhasi asiamies hänet, otti papereista
tärkeimmät ja heitti ruumiin ulos vaunusta.
-- Miksi hänellä ei ollut pilettiä?
-- Piletti olisi osottanut, mikä asema on asiamiehen asuntoa lähinnä.
Senvuoksi otti hän piletin pois uhrinsa lompakosta.
-- Erinomaista, Lestrad, sanoi Holmes. Teidän arvelunne
tuntuu paikkansa pitävältä. Mutta jos niin on, on asia selvä.
Ensinnäkin on petturi menettänyt henkensä. Toisekseenkin ovat
Bruce-Partington-piirustukset nyt mannermaalla. Mikä siis jää
tehtäväksemme?
-- Toimia, Scherlock, toimia! huudahti Mycroft hypähtäen ylös. Kaikki
vaistoni sanovat, että tämä ratkaisu on päin mäntyä. Pane kykysi
liikkeelle! Mene murhapaikalle! Puhuttele rautatieläisiä! Tutki
jokainen kivi! Konsanaan ei sinulla ole ollut parempaa tilaisuutta
tehdä palvelusta isänmaallesi.
-- Niinpä kyllä, virkkoi Holmes ja kohautti olkapäitään. Tule, Watson!
Ja te, Lestrad, tahdotteko tehdä meille sen palveluksen, että seuraatte
mukana tunnin tai pari? Alotamme käynnillä Aldgaten asemalla. Hyvästi,
Mycroft! Saatpahan jo iltaan mennessä jotain tietoja. Mutta varotan jo
edeltäkäsin sinua odottamasta mitään erikoisia tuloksia.