Tuntia myöhemmin olimme Holmes, Lestrad ja minä sillä paikalla, mistä
Westin ruumis oli löydetty. Kookas, punatukkainen, vanha mies edusti
rautatieläisiä.
-- Niin, tästä me hänet löysimme, virkkoi hän, osottaen erästä paikkaa
noin kolmen askeleen päässä radalta. Se ei ole voinut vieriä tänne,
sillä tässä ei ole mitään aukkoa, niinkuin huomaatte. Senvuoksi on se
täydytty heittää junasta -- nähtävästikin siitä, joka kulki tästä ohi
maanantai-iltana keskiyön aikana.
-- Onko tarkastettu vaunut ja onko huomattu minkäänlaisia jälkiä
ottelusta?
-- Emme ole mitään sellaisia havainneet, eikä mitään pilettiä ole
löytynyt.
-- Eikö vaunun ovi ollut jäänyt auki?
-- Ei.
-- Aamulla ilmotettiin meille, sanoi Lestrad, että muuan henkilö, joka
matkusti Aldgaten ohi paikallisjunalla 11.40 maanantai-yönä, oli
kuullut sellaisen äänen kuin jotain olisi pudonnut maahan -- nim.
silloin kun juna saapui asemalle. Oli kuitenkin niin samea päivä, ettei
voinut nähdä mitään. Mutta mitä maailmassa nuo tuossa ovat, hra Holmes?
Ystäväni seisoi ja tirkisteli mitä suurimmalla kiintymyksellä raiteita
siinä, missä ne kääntyvät tunnelista. Aldgate on risteys ja siinä
muodostavat raiteet kokonaisen verkon. Niihin oli nyt hänen silmänsä
kiintyneet.
-- Vaihderaiteet, mutisi hän, vaihderaiteet. --
-- No, mitä niissä? Mitä tarkotatte?
-- Eihän vaihderatoja ole niin montaa tällä linjalla?
-- Ei, niitä ei ole montaa.
-- Ja myöskin mutka. Vaihderaiteet ja mutka. Jupiterin nimessä!
-- Mitä se on, hra Holmes? Oletteko huomannut jotain?
-- Ei, iski vain päähäni muuan ajatus, ei muuta. Mutta asiahan tulee
mieltäkiinnittäväksi. Minä en näe ollenkaan veren jälkiä radalla.
-- Ei, tuskin ollenkaan verta.
-- Mutta sikäli kuin käsitän, on haava hyvin paha.
-- Molemmat jalat ovat murskaantuneet; muuten ei huomattu minkäänlaisia
ulkonaisia väkivallanmerkkejä.
-- Kuitenkin täytyy otaksua, että verta on vuotanut. Olisikohan aihetta
minunkin tarkastaa se juna, mistä tuo mainittu matkustaja oli kuullut
putoamisen.
-- Enpä luule, hra Holmes. Veturi on päästetty jo irralleen ja vaunut
ovat vaihdetut eri paikkoihin. Voin sitäpaitsi vakuuttaa teille, hra
Holmes, että jokainen vaunu on tutkittu mitä tarkimmin. Tein sen itse.
Ystäväni suurimpia heikkouksia oli se, että hän oli kärsimätön
sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka olivat lahjattomampia kuin
hän.
-- Uskon sen mielelläni, virkkoi hän ja siirtyi syrjään, Voi olla,
etten tahtoisi tutkia juuri vaunuja. Watson, olemme valmiit. Emme tahdo
vaivata teitä enää, hra Lestrad. Luulen, että me nyt menemme
Woolwichiin.
London Bridgessä kirjoitti Holmes veljelleen sähkösanoman. Se kuului:
"Näkyy vähän valoa pimeydessä, mutta mahdollisesti se sammuu. Toimita
meille Baker Streetille täydellinen luettelo kaikista ulkomaalaisista
vakoilijoista ja kansainvälisistä asiamiehistä Englannissa sekä heidän
osotteensa. Sherlock."
-- Se voi olla meille hyödyksi, Watson, virkkoi hän astuessamme
Woolwichiin vievään junaan. Olemme todellakin kiitollisuudenvelassa
Mycroftille, joka on antanut meille näin äärettömän mieltäkiinnittävää
toimitettavaa. Huomasin hänen jännittyneistä, tarmokkuutta osottavista
kasvonpiirteistään, että hänen aivoissaan liikkui jotain erityistä.
Tässä jutussa on ainehistoa. Ensin se tuntui hyvin epäselvältä. Olinkin
aika pöllöpää käsittämään mitään.
-- Minä en vieläkään käsitä mitään.
-- Mikä tulee tulokseksi, sitä en minäkään vielä tiedä. Mutta
toimintasuunnitelma minulla jo on. Mies kuoli muualla ja hänen
ruumiinsa oli pantu vaunun katolle.
-- Katolleko?
-- Niin, eikö ole harvinaista? Mutta tutkikaamme lähemmin asiaa. Onhan
kylläkin merkillistä, että se löydettiin siltä paikalta, missä juna
tekee kierroksen, samalla siirtyessään toisille raiteille. Eikö juuri
tällaisella paikalla junan päällä ollut esine putoa maahan? Ja
ottakaamme myöskin huomioon, että tällä paikalla ei ollut verta.
Luonnollisesti ei sitä ollut, koska veri oli valunut siitä jo muualle.
Jokaisella näillä tosiasioilla on itsessään suuri merkitys. Yhteensä ne
muodostavat kokonaisuuden.
-- Entä piletti! huudahdin minä.
-- Juuri niin. Me emme voineet ymmärtää sitä, ettei mitään pilettiä
löydetty. Sepä sen selittääkin. Kaikki sopii yhteen.
-- Mutta joskin kaikki tämä on oikein, emme sittenkään voi ymmärtää
hänen kuolemaansa. Se ei ole tullut tästä sen käsitettävämmäksi,
pikemmin vielä sekavammaksi.
-- Ehkä, sanoi Holmes miettiväisenä.
Hän vaipui syviin mietteisiin ja pysyi niissä siihen asti kuin juna
vihdoin oli saapunut Woolwichin asemalle. Siellä hän otti vaunut ja
veti esille Mycroftin paperit lompakostaan.
-- Meidän on tehtävä iltapäivällä muutamia vierailuita, virkkoi hän, ja
olen tuuminut, että ensin menisimme sir James Waltersin luo.
Hän asui hienossa huvilassa, joka oli aina Themsiin asti ulottuvien
alueiden ympäröimä. Kun pääsimme perille, hälveni usva ja heikko
auringonvälke pääsi valaisemaan ympäristöä. Palvelija avasi portin.
-- Sir James kuoli tänä aamuna, herra, virkkoi palvelija juhlallisella
äänellä.
-- Hyvä jumala! huudahti Holmes kauhistuneena. Miten hän kuoli?
-- Ehkä tahdotte mennä sisälle, sir, tervehtimään hänen veljeään,
eversti Valentinia?
-- On kai parasta, että teemme sen.
Meidät vietiin puolipimeään tupaan, missä tapasimme hyvin
korkeakasvuisen, kauniin miehen, noin viidenkymmenen vuotiaan, vainajan
nuoremman veljen. Hänen sekava katseensa, kuumeiset posket ja
harjaamaton tukkansa -- kaikki puhuivat äkillisestä iskusta, joka oli
perhettä kohdannut. Hän puhui sekavin sanoin asiasta.
-- Syy oli tuossa hirveässä skandaalissa, sanoi hän. Veljeni, sir
James, oli hyvin arka kunniastaan, siksi hän ei voinut kestää tällaista
juttua. Se musersi hänen sydämensä. Hän oli aina niin ylpeä
konttoristaan -- tämä oli julma isku.
-- Olimme toivoneet, että hän antaisi meille joitakin viittauksia,
jotka edistäisivät asian selville saamista.
-- Vakuutan teille, että asia oli hänelle yhtä salaperäinen kuin
kaikille muille. Hän oli ilmoittanut poliisille kaikki, mitä tiesi.
Tietysti hän ei epäillyt Cadogan Westin syyllisyyttä. Mutta muuten oli
asia hänelle hämärä.
-- Ja tekään ette voi antaa mitään valaistusta juttuun?
-- En tiedä muuta, kuin mitä olen lukenut ja kuullut. En suinkaan tahdo
olla epäkohtelias, herra Holmes, mutta te ymmärrätte, että olemme
nykyään kovasti kuohuksissa, ja pyydän senvuoksi, ettette jatkaisi
keskustelua.
-- Tämä oli tosiaankin odottamaton tapaus, virkkoi ystäväni,
palattuamme jälleen ajoneuvoihin. Lieneekö hän kuollut luonnollisen
kuoleman, vai oliko tuo vanha kujeilija tehnyt itsemurhan? Jos asia on
jälkimäisellä tavalla, lienee se merkki siitä, että äijällä oli jotain
katumista, ettei hän ole täyttänyt velvollisuuksiaan? Tätä kysymystä
saamme tulevaisuudessa pohtia. Nyt on meidän mentävä Cadogan Westin
asuntoon.