Marraskuun lopulla v. 1895 levisi keltaisen harmaa päivä yli Lontoon.
Maanantaina ja tiistaina oli mahdotonta meidän asunnostamme Baker
Streetin varrella erottaa taloa kadun toisella puolella.
-- Onko lehdissä mitään luettavaa, Watson? kysyi Holmes.
Minä tiesin hyvin, että "luettavalla" tarkotti Holmes rikosasioita.
Lehdissä oli jotain vallankumouksesta ja mahdollisesti syntyvästä
sodasta sekä odotettavissa olevasta hallituksenmuutoksesta; mutta
sellaisesta hän ei välittänyt.
-- Lontoon rikokselliset ovat tyhmeliinejä. Katsopas ulos ikkunasta,
Watson! Ihmiset näkyvät hyvin epäselvästi, ja siinä samassa he myös
katoavat näkyvistä. Ihana ilma rikoksien tekemistä varten.
-- Onkin tapahtunut joukko pikku varkauksia, sanoin minä.
Holmes vihelsi ylenkatseellisesti.
-- Tämä ilma on sopiva suuremmille teoille. On siunaus ihmiskunnalle,
ettei minusta ole tullut rikoksentekijää. Mutta tuollahan, jumalan
kiitos, saapuu jotain, mikä tuottaa vaihtelua tähän kuolettavaan
yksinäisyyteen.
Se oli palvelijatar, joka toi sähkösanoman. Holmes repi sen auki, luki
ja hymyili.
-- Kas, kas! Ja minkävuoksi, virkkoi hän, veli Mycroft saapuu tänne?
-- No, entä sitten? sanoin minä.
-- Entä sitten? Se on samaa kuin näkisi äkkiä maalaistiellä
raitiovaunun. Asuntonsa Pall Mallissa ja Diopenesklubi, Whitehall -- ne
ovat hänen maailmansa. Yhden ainoan kerran hän on käynyt täällä. Mitä
maailmassa hänelle on mahtanut tapahtuakaan?
-- Eikö hän mainitse mitään siitä? Holmes ojensi minulle veljensä
sähkösanoman.
"Puhuisin kanssasi Cadogan Westista. Tulen pian. Mycroft."
-- Cadogan West? Olen kuullut sen nimen.
-- Sillä ei ole mitään vastakaikua minun muistissani. Mutta että
Mycroft on poikennut tavoistaan! Yhtä hyvin saattaisi aurinko muuttaa
rataa. Tiedätkö, mikä Mycroft nykyisin on?
-- Muistelen sinun kerran maininneen, että hänellä on joku pieni virka
hallituksessa.
Holmes hymyili.
-- En tuntenut sinua vielä hyvin siihen aikaan. Täytyy olla
salaperäinen valtioasioista puhuttaessa. Aivan oikein, hänellä on virka
hallituksessa. Eikä olisi niin kovin väärin sanoa, että hän on itse
hallitus.
-- Mutta Holmes!
-- Niin, tiesin hyvin, että sinä hämmästyisit. Mycroft ei tosin ole
korkeessa virassa ja ansaitseekin vain neljäsataaviisikymmentä puntaa
vuodessa; hän ei ole ollenkaan kunnianhimoinen, hän ei himoitse kultaa
eikä kunniaa, mutta on kuitenkin välttämätön mies valtakunnassa.
-- Kuinka niin?
-- Hänellä on eräs varsin poikkeuksellinen virka. Milloinkaan ei
kellään ole ollut sellaista virkaa eikä kukaan halua sellaista saada.
Hän on hyvin teräväpäinen ja omaa mainion vaiston tosiseikkoihin --
samallainen ominaisuus, jota minä käytän rikoksien selville saamiseksi.
Kaikki departementin päätökset menevät hänen kauttansa, -- hän on The
Clearinghouse [suoritusosasto, missä pankkiirit selvittävät
molemminpuolisia saataviaan], joka selvittää asiat. Hänen erikoisalansa
on kaikkitietäväisyys. Otaksukaamme, että joku ministeri tarvitsee
tietoja Flanderista, Intiasta tai Kanadasta; hän voi saada
erikoistietoja asianomaisista osastoista, mutta Mycroft on se, jolla
etukäteen on yleissilmäys kaikesta, ja hän tietää, mitenkä se ja se on
verrattuna toiseen. Hänen suuret aivonsa toimivat hyvin nopeasti, ja
tulokset sieltä tulevat silmänräpäyksessä. Kerran toisensa perästä on
hänen sanansa vaikuttanut valtakunnan politiikkaan. Hän elää siinä. Hän
ei ajattele mitään muuta, paitsi jos minä pyydän häneltä pikkuista apua
jonkun probleemini ratkaisussa. Mutta nyt tänään astuu Jupiter alas.
Mitä Herran nimessä lieneekään tapahtunut? Kuka on Cadogan West ja mitä
hänellä on tekemistä Mycroftin kanssa?
-- Minä tiedän! huudahdin minä, käännellen sanomalehteä sohvalla. Kas,
tässä! Cadogan West on se nuori mies, joka löydettiin kuolleena
maanalaiselta rautatieltä tiistaiaamuna.
Holmes keskeytti.
-- Se mahtaa olla vakava juttu, Watson. Kuolemantapaus, joka aiheuttaa
veljeni vastoin tapojaan matkustamaan, se on jotain se. Mitähän
maailmassa hänellä on tekemistä sen kanssa? Tapauksella ei ollut mitään
erikoista luonnetta. Tuo nuori mies on kaikesta päättäen pudonnut
junasta ja kuollut siihen paikkaan. Häntä ei oltu ryövätty, eikä mikään
seikka viitannut siihen, että kysymyksessä olisi ollut päällekarkaus.
Eikö niin?
-- Tutkimus on saattanut ilmi joukon tosiseikkoja, joiden nojalla
tapahtuma, kun sitä katselee tarkemmin, näyttää kyllä merkilliseltä.
-- Siitä päättäen, miten se on vaikuttanut veljeeni, tuntuu se
todellakin merkilliseltä.
Holmes vaipui nojatuoliinsa.
-- No, Watson, mitkä sitten ovat ne tosiseikat?
-- Miehen nimi on Arthur Cadogan West. Hän oli 27 vuoden ikäinen,
naimaton, sekä toimi konttoristina Woolwich Arsenalessa.
-- Siis valtion virassa, samoin kuin veljeni Mycroft.
-- Äkkiä hän katosi. Se tapahtui maanantai-iltana. Viimeksi nähtiin
hänet morsiamensa, neiti Violet Westburyn seurassa, jonka hän kuitenkin
pian jätti ja katosi klo 7.30 illalla. Heillä ei ollut mitään epäsopua
keskenään ja morsian ei voi keksiä pienintäkään syytä hänen
katoamiseensa. Hänestä ei sitten ole kuultu muuta kuin että hänen
ruumiinsa löydettiin radalta Navn Masonissa Aldgaten aseman läheltä
Lontoon maanalaisella rautatiellä.
-- No?
-- Ruumis löydettiin klo 6 tiistai-aamuna kiskojen vasemmalta puolen.
Se oli kaukana kiskoilta, radan vasemmalla puolen itäänpäin mennessä,
siinä paikassa, missä siihen yhtyy tunnelista tuleva linja. Pää oli
melkein muserruksissa. Ruumis olisi kuitenkin voinut jäädä linjalle,
kuten tavallisesti. Jos jotkut ihmiset olisivat kantaneet sen pois
radalta, olisi se tapahtunut ratapuomin kautta, missä aina on maksun
kantaja. Se tuntuu minusta selvältä.
-- Aivan oikein, se on selvää. Mies on joko elävänä tai kuolleena
pudonnut tai heitetty junasta. Niin tuntuu minusta. Edelleen!
-- Se juna, joka kulkee niillä kiskoilla, mistä ruumis löydettiin,
menee lännestä itäänpäin, on joko yksinkertainen tai vain
paikallisjuna, muut ovat kauttakulkujunia. On varmaa, että tämä nuori
mies saadessaan kuolemansa matkusti tähän suuntaan hyvin myöhään yöllä,
mutta miltä asemalta hän astui junaan, sitä on vaikeata sanoa.
-- Sen saa selville hänen piletistään.
-- Hänellä ei ollut pilettiä lompakossaan.
-- Eikö hänellä ollut pilettiä? Rakas Watson, se on merkillistä. Sikäli
kuin kokemuksesta tiedän, ei asemasillalle pääse piletittä
paikallisjunan lähtiessä. Niin mahtoi olla tuon nuoren miehenkin laita.
Ehkä piletti on otettu pois, jotta voitaisiin salata miltä asemalta hän
on noussut junaan? Se on mahdollista. Tai onko hän kadottanut sen
vaunussa? Voidaan niinkin otaksua. Mutta mikään ei viittaa siihen, että
kysymyksessä olisi ollut ryöväys?
-- Ei silminnähtävästi kaikissa suhteissa. Tässä on luettelo häneltä
löydetyistä esineistä. Hänen kukkarossaan oli rahaa kaksi puntaa ja
viisitoista sterlingiä. Hänellä oli myöskin shekkikirja Woolwich-pankin
haaraosastoihin pääkaupungissa ja maaseudulla. Sen avulla juuri saatiin
selville, kuka hän on. Vielä löydettiin häneltä permantopiletti
Woolwich-teatteriin samaksi illaksi sekä paketti, joka sisälsi
teknillisiä papereita.
-- No, siinäpä se! huudahti Holmes. Hallitus -- Woolwich Arsenal --
papereita -- veli Mycroft. Ketju on täydellinen. Mutta ellen erehdy,
tulee hän tuossa ja kertoo meille tarkemmin.
Samassa silmänräpäyksessä näkyi ovella hra Mycroftin kookas, komea
vartalo. Hän on tukeva ja suurijäseninen, melkeinpä kömpelön näköinen,
mutta komea otsa ja viisaat, syvät, teräsharmaat silmät ja varma katse
tekivät päinvastaisen vaikutuksen.
Aivan kuin hänen varjossaan astui sisään vanha ystävämme Lestrad
poliisilaitoksella -- laiha ja juhlallinen. Vakavuus heidän kasvoillaan
osoitti, että kysymyksessä oli jotain epätavallista. Veljekset
tervehtivät toisiaan lausumatta sanaakaan. Mycroft Holmes riisui yltään
palttoon ja istuutui nojatuoliin.
-- Varsin merkillinen juttu, Sherlock, sanoi hän. Sinä tiedät hyvin,
että minä harvoin poikkean tavoistani, mutta tämä juttu on nyt saanut
sen aikaan. Siamissa nykyisin vallitsevien olosuhteiden aikana on
varsin vaikeata olla poissa konttorista. En ole koskaan nähnyt
pääministeriä niin huonolla tuulella kuin nykyisin. Mitä
merikomennuskuntaan tulee, surisee se kuin mehiläiset pesässään. Oletko
lukenut tapauksesta?
-- Aivan juuri. Mitä papereita hänellä oli mukanaan?
-- Siinäpä se. Onneksi sitä ei vielä ole kerrottu. Sanomalehdet
tahtoivat takertua vallan raivoisina kiinni siihen. Paperit, jotka
tuolla poikasella olivat mukanaan, olivat Bruce-Partingtonin
vedenalaisen laivan piirustukset.
Mycroft Holmes puhui äänellä, josta huomasi, miten tärkeä tämä asia
oli. Veljensä ja minä katselimme häntä odottavina.
-- Olethan kuullut noista piirustuksista? Arvelen kaikkien kuulleen
niistä.
-- Vain nimeltä.
-- Bruce-Partington-piirustusten arvoa ei koskaan voida asettaa liian
suureksi. Se on ollut tärkein kaikista valtiosalaisuuksista. Katsos,
Bruce-Partington-veneet tekevät mahdottomaksi hyökätä meidän kimppuumme
meren puolelta. Vuosi sitten uhrattiin suuri summa tämän patentin
käyttämiseksi. On edistytty mitä varovaisimmin, jotta salaisuus
säilyisi. Piirustuksia, jotka ovat erinomaisen tarkasti suoritetut ja
käsittävät useita eri patentteja, joista jokaisella on tärkeä
merkityksensä suuressa kokonaisuudessa, on säilytetty vartavasten
valmistetussa varmuuskaapissa konttorissa Arsenalessa. On pidetty
mahdottomana, että piirustukset voitaisiin sieltä varastaa. Kun
laivaveistämön päällikkö tahtoi nähdä niitä, täytyi hänen kääntyä
Woolwichin konttorin puoleen. Ja nyt nuo piirustukset löydetään
kuolleen nuoren konttoristin lompakosta keskeltä Lontoota.
Hallitusnäkökannalta katsoen on se suorastaan kauheata.
-- Mutta onhan ne saatu takaisin?
-- Ei, Sherlock, ei! Siinäpä se juuri on! Niitä ei ole saatu takaisin.
Kymmenen paperia varastettiin Woolwichista; Cadogan Westin lompakosta
löydettiin vain seitsemän. Kolme tärkeintä on -- varastettu. Voit nyt
jättää kaikki omat hommasi, Sherlock! Anna tavallisten pikku asioittesi
levätä. Sinun tehtävänäsi on nyt pelastaa valtiosalaisuus. Miksikä otti
Cadogan West nuo paperit, missä on nuo kolme tärkeintä paperia, kuinka
hän sai kuolemansa, kuinka ruumis oli joutunut sinne ja miten on
onnettomuudesta pelastuttava? Ota selvä kaikesta tästä, niin sinä teet
isänmaallesi suuren palveluksen.