ALKIBIADES: Hm. Tahtoisin tietää sen hiukan ennen.
THRASYBULOS: Ellet usko sanoihini, käy se todellakin sinulle vaikeaksi.
(Vaitiolo.)
ALKIBIADES (miettien): On olemassa tosin yksi seikka, joka kehoittaa
minua luottamaan sinuun.
THRASYBULOS: Todellakin!
ALKIBIADES (kuin edellä): Niin kauan kuin olemme toisemme tunteneet,
olet sinä aina toivonut minua paremmaksi kuin olen.
THRASYBULOS: Ja tuotako eivät muut ystäviäsi ole toivoneet?
ALKIBIADES: Eivät, (hymyillen omituisesti) — sillä jos heidän toiveensa
olisi toteutunut, en minä enää olisi voinut olla heidän ystävänsä.
THRASYBULOS: Sinulla on ollut huonoja ystäviä, Alkibiades.
ALKIBIADES: Mahdollista kyllä. — (Merkitsevästi.) Kritiaasta tuli
tyranni.
THRASYBULOS (laskien kätensä hänen olalleen):
Ystäväni!
ALKIBIADES: Myöskin Kritias oli minun ystäväni ja kuitenkin hän on nyt
Spartan palkollinen! — (Hurjasti.) Mitä maksetaan minusta Ateenassa,
Thrasybulos?
THRASYBULOS: En ole hieronut kauppaa hengelläsi.
ALKIBIADES: Kuitenkin täytyy minun tehdä sinulle yksi kysymys.
THRASYBULOS: Mikä?
ALKIBIADES (painokkaasti): Tämä: _oletko_ Lakedaimonin lähettämä?