Sun rintasi
puutarha on,
sun hintasi
on verraton,
valtaa, valtaa, valtaa...!
(Menee loilottaen. _Timandra_ on äkkiä hervottomaksi horjahtanut.
Seisoo vielä hetkisen kädet silmäinsä edessä, herää kuin pahasta
lumouksesta ja pyyhkäisee äärettömällä inholla käsivarttaan, jota
Marsyas on koskettanut. Yrittää rientää vasemmalle, pysähtyy, miettii,
ottaa kuin ohimennen kultarenkaan pöydältä ja kääntelee sitä ihaillen
kädessään. Pudistaa päätään, laskee korun jälleen pöydälle. Menee
pilari-aukolle. Nojaa uneksien pylvääseen. Hämärä on langennut
nopeasti. Näyttämö on jo miltei pimeä. Taivas on tähdittynyt,
juhlatulet syttyneet kaupungissa. Etäinen kohina ilmoittaa ilon
alkaneeksi.)
_Timandran laulu_.
Yön taivahalla jo tähdet käy.
Ei kulta korkea kotiin näy.
Jos mua sa lemmit, miks' viivyt poissa?
Jos sua en lemmi, miks viihdyn koissa?
On kallihimmat mun lempein yöt
kuin kullat, päärlyt ja helmivyöt,
mut kallein lahjoista taivahalta
on lemmen ylpeän vapaa valta.
Niin autioksi käy sydämein.
Mit' armas, ah, sulle pahaa tein?
Mua miksi loukkaat, kun sua ma lemmin?
Miks pois mun päästät, kun eessäs emmin?
(Sulkee äkisti uistimella pilari-aukon. Menee oikealle, palajaa ja
sytyttää tulet. Pysähtyy kuin ohimennen jälleen korua ihailemaan.
Koettelee käsivarteensa sitä, hymyilee, ihasteleikse, ottaa pöydältä
hedelmän ja puraisee sitä valkeilla hampaillaan. — Ääniä taustasta.
_Timandra_ pakenee nopeasti oikealle.)
(_Alkibiades_ ja _Thrasybulos_ tulevat keskustellen kiivaasti
keskenään.)
ALKIBIADES: Ystäväni: sinä et menettele rehellisesti minua kohtaan...
THRASYBULOS: Kuinka?
ALKIBIADES: Sinä sanot osan, mutta et kaikkea. Mikä on sinun
suunnitelmasi?
THRASYBULOS: Juuri sitähän olen päässyt sinulle selittämästä.
ALKIBIADES (ankarasti): Thrasybulos: en tahtoisi mielelläni epäillä
sinua, sillä silloin en todellakaan tietäisi enää, kehen uskoa.
THRASYBULOS: Älä siis epäile minua! Olen ystäväsi!
ALKIBIADES: Monta ystävää on minulla ollut ja kaikki ovat he minut
vaaran hetkellä pettäneet.
THRASYBULOS (nuhtelevaisesti): Kaikkiko?
ALKIBIADES: Sinua yksin olen tähän saakka pitänyt todellisena ystävänä.
THRASYBULOS: Nytkö et pidä enää? Millä olen ystävyytesi kadottanut?
ALKIBIADES: Et vielä millään. — (Epäluuloisesti.) Kuitenkin miellyttäisi
minua tietää, mitä olisit _sinä_ vaaran hetkellä tekevä.