LOUHI (hätäisesti).
Missä keittäjä? -- Paturi!
Onko pöydillä pötyä?
Kanna kansalle olutta!
PATURI.
Pöytä on pötyä täynnä,
Haarikat hyvillä mielin,
Päät ja vatsat vartomassa.
Torvensoittoa.
SANANTUOJA.
Lapin saatto! -- Turkiksia
Toivat nuorelle parille,
Poronsarvia lisäksi.
LOUHI.
Käske tulla turkkimiesten!
LAPPALAINEN.
Nahka, sarvet -- ne porojen,
Ne koko Lapinkin turva,
Jollei ahma niit' anasta
Tai vihainen Pohjan valta -- --
Onni nuorelle parille!
LOUHI.
Lahjoistasi kuin sanoista
Sarvet pois pudota, Lappi!
ILVO.
Ahma säästäköön poronne!
Roihutkoon revontulenne,
Päivä viihtyköön Lapissa!
TURJO (itselleen).
Lapin sarvet on syvässä
Mun poveni pinnan alla --
Lappalaisille:
Juo, porojen paimen, oltta!
Torvensoittoa.
SANANTUOJA.
Kantanut on Kainun kansa
Lintuja liki tuhatta,
Satoja revonrahoja,
Karhunpaistia parasta.
Saatto sisään.
KAINULAINEN.
Toivon nuorelle parille
Linnun mieltä liikkuvaista,
Mutta kestävyyttä karhun!
LOUHI.
Kainu, Pohjan portin vahti,
Kasva karhun kuntoiseksi,
Turvaksi kotitupasi,
Mut elä torku talven alla!
Kansa kertaa viime säkeen, nauraen.
ILVO.
Suojele kotisi tulta!
TURJO.
Karhun kunniaksi juomme!
Juopi.
LOUHI.
Juomme voiman kunniaksi!
POHJAN VÄKI.
Taikavoiman!
KALEVALAISET.
Laulunvoiman!
Torvensoittoa.
SANANTUOJA.
Karjala sata oritta,
Kiiltojouhista, jaloa
Tuonut on nuorelle parille.
Saatto sisään.
LOUHI.
Terve, Karjala, ripeä!
Terve häihin, laulukansa!
KARJALAINEN.
Terve nuorelle parille!
Vastamaita matkatessa
Ottakaa orilta pohti,
Tulisuulta tuima into,
Tieltä kesken kääntymättä!
ILVO.
Kiitos, Karjala ripeä!
Suojele iloja Suomen,
Murhepäiviä valista!
TURJO.
Ilo on vallaton vasikka,
Nuori, vilkas peuranpoika --
Haarikan ilolle juomme!
Juopi.
KALEVALAISET.
Juomme innolle, ilolle!
Torvensoittoa.
SANANTUOJA.
Häme on tuonut härkiänsä,
Sata -- ehkäpä enempi.
Saatto sisään.
HÄMÄLÄINEN.
Sitkeyttä, kestävyyttä
Tuomme nuorelle parille.
LOUHI.
Mies hitaisin viimeiseksi.
Viimeisnä väsynyt käypi.
HÄMÄLÄINEN.
Hidas viimeksi väsyvi.
ILVO.
Terve, härkien kuningas!
Kestä kuormia kovia,
Maasi kaatajat kukista,
Mut elä omia puske.
TURJO.
Härkähaarikan otamme!
HÄÄKANSA.
Härkähaarikka, urohot!
JOKU JOUKOSTA.
Mut elä omia puske!
HÄMÄLÄINEN.
Säästä en muita, en omia,
Jos ne tieni tukkeavat.
Siirtyy joukkoon.
ILMARI.
Kiitos, kansa, lahjoistasi!
Toinentoistamme tukien
Rakennamme onnenmaata.
Sampo, valvova valomme,
Meille lempeä lähetä,
Liiku onnenlintunamme!
Pilven mustankin lomista
Ruususulkia satele
Suomen maille ja vesille.
Ehkä laskeut levolle,
Ethän vaipune iäksi,
Vaan varahin nouse, nosta
Kansa, vartija kotien,
Suokirren sulattajaksi,
Kyyketojen kyntäjäksi.
Kansa, kasva ja etene!
Keskitä kuin tähtiparvi
Valon ympäri tekosi!
KANSA (päin sampovaloa).
Valon ympäri tekomme!
ILVO (levottomana).
Sinun samposi lumossa
Ei näe morsianta kansa;
Ei nykyistä tehtäväänsä
Eikä vastaista uraansa.
LOUHI (vetäen Ilvon erikseen).
Sit' elä valita; salli
Kansan hetkehen upota,
Unta nähdä nautinnoista
Nykyisistä; niin sen älli
Ei havaitse puuttehia
Eik' ano uusia etuja --
Milloin tyydyttäisit joukon!
ILVO.
Olisitko oikeassa --
Mutta milloin itse tyydyn,
Etten uutta toivottaisi? --
Uupunut iäksi tyytyi.
ILMARI (läheten Ilvoa).
Minäpä morsianta muistan.
Minä sun korkealle nostan,
Kannan kansan nähtäville,
Että innostus isompi
Suuren Suomen kannustaisi
Suurten rientojen urille.
ILVO.
Mies nyt haastelee sepossa.
Sin' olet miehiä takova.
VÄINÖ.
On valonjanossa kansa.
Valo on sydänten lämmin lähde,
Vuolas vuotaja keväitten.
Onni on elämän ouru
Kukkaranta,
Jonka aurinko avasi;
Nuorison kevät-ihanne,
Jota leivonen ylisti
Alla taivahan sinisen virran. --
Laulakaa, Kalevan nuoret,
Voitoista keväimen nuoren!
LAULUPARVI.
Laulakaamme! Laulakaamme!
PELLERVO (laulaa, Väinö kannelta soittaa).
Neito nousi Pohjolasta,
Luonnon puhtoisen povelta,
Kultakangasten kutoja,
Loisti muita loitommaksi
Hyvän vanhemman varassa.
Sen suloa leivo lauloi,
Kannel soi sen kauneutta,
Maine sen kajahti kaukomaille.
Parvi uusii viime säkeen.
Maan somimmat sankarsulhot
Nöyristyivät neidon luona,
Kaunista kumarsi kaikki.
Impi toivoi työn-urosta,
Seppoa, joka takoisi
Maahan taivahan taloa.
Suomen seppo, Suomen sulho,
Taivahan takoja immen voitti.
Parvi uusii viime säkeen.
ILMARI (Ilvolle).
Eikö muista morsianta kansa?
ILVO.
Muisti laulunsa sulolla.
IMMO.
Kasvoitte kukat omanne
Poskipäistä ja povista,
Vielä toiste nuortukaatte
Lastenne kevätkukista!
Ulkoa kuuluu: "Morsian! Esille morsian! Sammon seppo
ja morsian!" Immo jatkaa:
Jo kajahti joukon ääni,
Pari astukoon esille!
Kansa kuin sakea pilvi
Onnituksia satavi.
Yhä huutoa: "Morsian" ja "Sammon seppo".
HÄÄKANSA (sisässä).
Esille, pari, esille!
Pari näyttäytyy.
KANSA (ulkona).
Kasva, sulho, suuremmaksi,
Morsian monihyväksi!
Sama huuto sisässä.
LOUHI.
Hyvä on onni annettuna,
Parempi hyvin kannettuna. --
Osmotar, leveä eukko,
Aseta pihalle pöytä,
Jossa joukkoa ravitse!
Kanna korvolla olutta
Kansan kaiken juotavaksi.
OSMOTAR.
Hyvin käskit, teen paremmin --
Jollei ulkona pihalla
Kansa kolkoksi kävisi
Ala-arvoisen osalla.
LOUHI.
Jo sanoinkin: juota kansa!
Paturi, väki kokoa
Pöytihin! Nälän on vuoro.
Ei iloja kauan kestä,
Jos on vatsassa valitus.
PATURI (toimeten vieraita ruoalle).
Pöytihin, hyvänimiset,
Kansa Pohjan ja Kalevan!
Kansa nuori, kansa vanha,
Rujot, rammat ja sokeat!
Ilo leivän lentimeksi,
Hyvä mieli särpimeksi!
Esikävijät samoin toimeavat väkeä pöytiin; ruokailu alkaa.
Sekakansaa.