Poltetun kasken rinne, jonka takaa siintää vettä. TYÖVÄKI
kuokkii, kaivaa kantoja ja niitä rovioipi. Karjankelloja
kilahtelee ja kalkahtelee etäältä. KULLERVO, erillään muista,
selässään jousi ja viini, kädessä paimentorvi.
KULLERVO.
Jo minä johonkin jouduin,
Suden surkeille jälille,
Härän hännän paimeneksi.
Eikö loppune ikinä
Minun kurjat kohtaloni.
Nuo ne kuokkivat paloa,
Kääntelevät kannistoa,
Mulle ei sitänä suotu.
Eikö voimia minulla
Kivet, kannot käänniskellä,
Vaikka syltäkin syvältä?
Kelpaisi minun kotona,
Heimoni ihastuksena
Perata isoni pelto,
Kohottaa kotitaloni
Suvun suureksi pesäksi, --
Toisin luotu jos olisin.
Enkö nyt minäkin voisi,
Niinkuin Ilmari, iloita
Työväkeni vääntämästä?
Enkö nähdä nuoren viljan
Kiittävän käteni töitä
Isäni Kalervon mailla?
Nähdäpä oman emännän
Pyttyinensä, raintoinensa
Pyörivän kotipihalla,
Mun kalasta tullessani,
Venhe täynnä venkaleita,
Taikka metsältä palaten
Olalla otusten paino!
Nähdäpä kotisuloni!
Nähdä lapset laittamani
Vierteisin, verevin poskin,
Ympärilläni kihisten! --
Mut mitä uneksit, orja?
Sukusi sodassa sortui,
Kotisi tuli tuhosi,
Itse orjaksi ylenit
Sydämettömän sylissä,
Kaikeksi iäksi kasvoit
Kiroksi inehmon lasten
Rautana rajuamaan.
Anja mulle ei hymyile,
Ilvon silmä ei säteile
Mulle suosion valoa: --
Se vihoja viskelevi,
Kuin sepon pajassa ahjo
Säihkyttää säkeniänsä.
Sai Heluna helleyttä,
Mansikki mesisanoja --
Minä kyisen katsauksen,
Sanat jäiset ja joleat,
Anjalta apean mielen.
TUIRO (jättää kuokkansa ja menee Kullervo luo).
Paimen, miks' yhä sureksit,
Tuskittelet joutavia?
Ei elämä siitä muutu.
KULLERVO.
Eikö muuttuisi elämä,
Jos jokainen muuttuisimme?
TUIRO.
Kullervo, kohota pääsi,
Ota maailma hyväksi
Kirjavine karvoinensa!
Kuin vihurit, virrat, myrskyt,
Joit' ei ihmisvoima johda,
Vaan ne meitä viskelevät
Oikkujensa olkapäillä,
Halujensa hartioilla,
Hyvälle, pahalle puolen,
Huvitellen, huikennellen,
Ilman tuntoa, sydäntä --
Niin ota elämän huolet.
Ole mies ja kärsi kaikki.
KULLERVO.
En ole tuulten tuiskittava,
En venonen virran suussa.
Ennen itse luon vihurit,
Hurjat myrskyt maailmalle,
Muserran muraläjäksi
Koko kurjan orjavallan,
Jossa on ylpeys ylinnä,
Pelko, ahdistus alinna,
Keskellä viha ja vaino.
Etkö itseäsi tunne,
Kuinka vauhkona vapiset
Käskijän käpälän alla,
Toisen työtä teet pakolla,
Viekastellen, vilpistellen. --
Siit' onko iloa sulle?
TUIRO.
Alhaiselle on parempi
Nöyristellä, köyristellä
Kuin matala viitametsä
Polkijan jalan edessä,
Niin ei selkä sen muserru.
KULLERVO.
Sua nähdäkin häpeän,
Olet orjaksikin kurja.
TUIRO.
Ylös liiaksi yrität:
Aivan arvolle isännän,
Sepon suuren vertaiseksi! --
Anjan rukkaset sinua
Taisi koskea kovasti,
Kun noin katkeraksi käännyit.
KULLERVO.
Siit' elä enempi haasta,
Tai sun puukollani puhkon!
TUIRO.
Olet orja, kuin minäkin.
KULLERVO.
Muuks' et rohkene ruveta,
Siks' olet ikuinen orja.
KAIKKI TYÖVÄKI.
Muuksi?
TUIRO.
Selvitä sanasi!
KULLERVO.
Eikö tuura, työaseesi
Ole halvempi sinua?
TUIRO.
On. -- Mitä selität sillä?
KULLERVO.
Toki Ilmari sinua
Tuuranansa, kuokkanansa
Käyttelee.
TUIRO.
Minua! -- Hänkö? --
KULLERVO.
Sin' olet sepon sanoille
Nöyrempi kuin sulle tuura.
TUIRO.
Tiedänpä hänet sepoksi,
Jolla on ylempi taito.
KULLERVO.
Hän asetta voi takoa,
Mut sinulla taito, tarmo
Sitä käytellä olisi
Voitoksesi, onneksesi,
Jos etusi oivaltaisit.
Missä tahtosi? Vapaaksi
Tee se, käskijäksi! Uljas
Toivojesi miekka nosta
Isäntävallan murtajaksi.
Oman pöytäs' alle kerran
Omat jalkasi ojenna.
TYÖVÄKI.
Murtajaks' isäntävallan!
KOTRO (ikäänkuin itsekseen).
Paimen ei pahasti haasta:
"Oman pöytäs' alle kerran
Omat jalkasi ojenna." --
Oma pöytä kun olisi!
TUIRO.
Rehti ja vakava valta
Sepon on käsissä ollut,
Siksi tottelemme. Pakko
Ankaraakin on totella
Heikomman, vähäosaisen:
Muuten voi osa hivua
Kurjintakin kurjemmaksi.
KOTRO (kuin itsekseen).
Tuota tuumia sopisi,
Eikö lie isännän leipä
Näillä koprilla ko'ottu.
KULLERVO.
Mut emäntä, ahnas Ilvo --
Vehnästäkö teille viilsi,
Syöttikö sianlihoja?
KOTRO.
Kielen katkeran se velho
Antoi aamuleivän kanssa --
Viskeli vihasanoja.
Muutkin murisevat.
TUIRO.
Mutta seppo on sävyisä,
Lempeä, hyväsisuinen --
Hänt' et moiti.
KOTRO.
En pahasti.
Joutaisi enempi itse
Vallita -- on vaimon valta.
KULLERVO.
Lahjoita minulle onni,
Rikkaus, hyvä elämä --
Sulle lempeytt' osoitan,
Olen teille armollinen.
Mut minulta kaikki riistä:
Onni, rikkaus, sukuni --
Sulle koirana ärisen,
Jolt' on suusta luu nopattu,
Puren, rosvoan sinua.
TUIRO.
Isäntäväen käsissä
On osamme, kohtalomme,
Heillä valta on jaella,
Luu suoda lihan sijasta.
Meillä ei valintavalta --
Se on sääntöjä jumalten.
KULLERVO.
Kurja armona osansa
Maurutkoon! Minäpä viillän
Elämäst' omin käsini
Kohtaloni. Luupalanko
Tai lihanresuja voitan;
Vilu, nälkä tai verinen
Surma voi osani olla,
Mut omista töistäni se
Tähkä olkoon!
TYÖVÄKI (hämmästyneenä).
Kullervo Kalervon poika!
KOTRO.
Sin' olet rohkearotuinen.
TUIRO.
Poljekin oma urasi.
Suo meidän jonossa juosta
Polkuja jo poljettuja.
KULLERVO.
Orjan leima on syvälle
Teihin poltettu, poloiset.
Niin, jalassa lieko, kurjat
Raatakaakin uskollisna,
Ilman onnen tuntematta
Kodista, vapaudesta,
Oman pellon antimista;
Kunnes riutuen ramuiksi,
Toivottoman työn perästä,
Tylsinä, typertyneinä
Suohon sorrutte lopuksi --
Koira ei haudallanne ulvo.