"Tarkotan", sanoi herra Cruncher, "ettei hän koskaan ollutkaan siinä.
Ei. Hän ei ollut! Pääni saatte ottaa, jos hän koskaan oli siinä."
Urkkija katseli ympärillensä molempiin herroihin, jotka katselivat
Jerryä sanomattomalla hämmästyksellä.
"Kerron teille", sanoi Jerry, "että te hautasitte katukiviä ja multaa
siinä arkussa. Älkää puhuko _minulle,_ että te hautasitte Clyn. Se
oli petos. Minä ja kaksi muuta tiedämme sen."
"Mistä tiedätte sen?"
"Mitä se teihin kuuluu? Piru vieköön", mutisi herra Cruncher,
"minulla on vanhaa kaunaa teitä kohtaan, kuka käskee teitä niin
häpeällisesti petkuttaa asiamiehiä. Saattaisin iskeä kurkkuunne ja
kuristaa teidät puolesta guineasta."
Sydney Carton, joka samoin kuin herra Lorrykin oli aivan mykkänä
tästä asiain käänteestä käski herra Cruncherin rauhoittua ja selittää
asiata.
"Toiste", vastasi hän vältellen, "tämä tilaisuus ei sovi
selityksille. Minä yhä väitän, että hän hyvin tietää, että mainittu
Cly ei milloinkaan ollut siinä arkussa. Jos hän sanallakaan tai
yhdellä ainoalla tavullakaan sanoo hänen olleen siinä, niin minä joko
isken häntä kurkkuun ja kuristan hänet puolesta guineasta" -- herra
Cruncher piti tätä erikoisen jalomielisenä tarjouksena -- "taikka
menen ilmiantamaan hänet."
"Hm, näen erään asian", sanoi Carton. "Minulla on vielä muuan kortti
kädessäni, herra Barsad. On mahdotonta, että te täällä raivoavassa
Pariisissa voisitte selviytyä ilmiannosta, koska olette yhteydessä
toisen ylimysvaltaisen vakoojan kanssa, jolla on sama entisyys
takanaan kuin teillä ja jonka suhteen on tapahtunut se salaperäinen
seikka, että hän tekeytyi kuolleeksi, mutta tuli jälleen eloon.
Salaliitto vankiloissa ulkomaalaisten kesken tasavaltaa vastaan.
Erinomainen kortti -- varma guillotiini kortti. Tuletteko peliin?"
"En", vastasi urkkija, "minä passaan. Tunnustan, että olimme
siihen määrään roskajoukon epäsuosiossa, että minun täytyi paeta
Englannista, että joukko olisi hukuttanut minut ja että Clytä niin
ahdistettiin, ettei hän mitenkään olisi päässyt pakoon, ellei olisi
tekeytynyt kuolleeksi. Mutta mistä tuo mies tietää, että vain
ilveilyä se oli, käy yli ymmärrykseni."
"Älkää välittäkö tästä miehestä", vastasi riidanhaluinen herra
Cruncher, "teillä on tarpeeksi päänvaivaa tuosta herrasta. Ja
kuunnelkaa vielä kerran", -- herra Cruncher ei saattanut olla
kerskailematta auliudestaan -- "minä mielisti isken kurkkuunne ja
kuristan teidät puolesta guineasta!"
Vankilalammas kääntyi Sydney Cartonin puoleen ja sanoi
päättäväisemmin: "Jo riittää. Minun täytyy lähteä vahtiin, enkä
voi jäädä tänne kauvemmaksi. Teillähän oli ehdotus minulle, mikä
se on? Mutta ei kannata pyytää minulta liikoja. Jos pyydätte minua
virkaillessani tekemään jotakin palvelusta ja siten panemaan
itseni alttiiksi uudelle vaaralle, panen ennemmin elämäni vaaraan
kieltäytymällä kuin myöntymällä. Sanalla sanoen, sen valinnan minä
tekisin. Te puhutte epätoivosta. Olemme täällä kaikki epätoivoisia,
muistakaa se. Voin ilmiantaa teidät, jos katson sen tarpeelliseksi ja
voin vannoa meneväni kivimuurin läpi ja sitä voivat muutkin. No, mitä
pyydätte minulta?"
"En erikoisia. Olettehan vanginvartijana Conciergeriassa?"
"Sanon sen teille kerta kaikkiaan, että pako sieltä on mahdoton",
sanoi vakooja jyrkästi.
"Teidän ei tarvitse sanoa mitään, jota en ole teiltä kysynyt.
Olettehan vanginvartija Conciergeriassa?"
"Silloin tällöin."
"Voitteko olla siellä milloin haluatte?"
"Voin käydä ulos ja sisään mieleni mukaan."
Sydney Carton kaasi vielä konjakkia lasiin, kaasi sitä hitaasti
uuniin ja katseli miten se valui. Kun kaikki oli kaadettu, nousi hän
ja sanoi:
"Tähän asti olemme puhuneet näiden molempien henkilöiden läsnäollessa
koska oli parasta, että muutkin, emmekä ainoastaan me molemmat,
tietäisivät korttiemme arvoa. Seuratkaa minua tuonne pimeään
huoneeseen puhuaksemme viimeisen sanan toisillemme."