Kulettuaan eteisen ja yököttävä-hajuisen käytävän läpi, missä he
hämmästyksekseen näkivät kahden vangin laskevan vettä suoraan
permannolle, tulivat tirehtöri, englantilainen ja Nehljudof vartijain
seuraamina ensimäiseen pakkotyöläiskoppiin. Lavitsat olivat keskellä
koppia ja kaikki vangit jo makasivat. Niitä oli noin 70 henkeä, he
makasivat vieri vieressä ja pää päässä kiinni. Vieraiden tullessa
hypähtivät kaikki kahleita kalistellen pystyyn ja seisoivat lavitsain
luona, vasta ajellut päänpuoliskot kumottavina. Kaksi jäi pitkäkseen.
Toinen oli nuori mies, punanen, nähtävästi kuumeessa, toinen oli ukko,
joka taukoomatta voivotteli.
Englantilainen kysyi oliko nuori vanki jo kauan sitten sairaana.
Tirehtöri sanoi että aamusta, mutta että äijä oli sairastanut mahatautia
jo kauan, vaikkei häntä voitu sijoittaa lasarettiin, koska tämä oli jo
aikoja sitten täpö täynnä. Englantilainen pudisti paheksuvasti päätään
ja sanoi haluavansa lausua noille ihmisille pari sanaa, sekä pyysi
Nehljudofia kääntämään sen, mitä hän aikoi sanoa. Tuli ilmi että
englantilaisen matka tarkoitti paitsi Siperian vankilain ja siirtolain
kirjallista kuvaamista, myöskin pelastuksen saarnaamista uskon ja
lunastuksen kautta.
Sanokaa heille, että Kristus sääli ja rakasti heitä,--sanoi hän,--ja
kuoli heidän tähtensä. Jos he uskovat siihen, niin he pelastuvat.--Hänen
puhuessaan kaikki vangit seisoivat ääneti lavitsain edessä, kädet ojona
pitkin housun sivuja.--Tässä kirjassa, sanokaa heille,--päätti hän,--on
se kaikki sanottuna. Onko lukutaitoisia?--Kävi ilmi että lukutaitoisia
oli yli 20 henkeä.
Englantilainen otti käsilaukustaan esille muutamia, nidottuja Uusia
Testamentteja, ja jäntehikkäät kädet ynnä kovat mustat kynnet ja
likaiset paidan hihat ojentautuivat häntä kohden, toinen toistaan
syrjäyttäen. Hän antoi tässä kopissa kaksi Evankeliumia ja meni
seuraavaan.
Seuraavassa kopissa oli sama juttu. Sama ummehtunut ilma ja sama katku;
ikkunain välissä perällä riippui samaten jumalan kuva, mutta vasemmalla
ovesta seisoi likakorvo, ja samaten kaikki makasivat ahtaasti kylki
kyljessä, ja samaten hypähtivät pystyyn ja ojentuivat kolmen hengen
jäädessä makaamaan. Kaksi näistä ensin nousi, mutta istuutui heti
jälleen, mutta yksi maatessaan ei edes katsahtanut tulleisiin; ne olivat
sairaita. Englantilainen lausui saman puheensa ja samalla tavoin antoi
kaksi Evankeliumia.
Kolmannessa kopissa oli neljä sairasta. Englantilaisen kysymykseen,
miksi sairaita ei koottu yhteen huoneeseen, vastasi tirehtöri, että he
itse olivat sitä vastaan. Näillä sairailla ei ollut tarttuvaa tautia, ja
välskäri pitää heitä silmällä ja antaa apuansa.
--Kahteen viikkoon ei ole silmiänsä näyttänyt,--sanoi eräs ääni.
Tirehtöri ei vastannut, vaan johdatti seuraavaan koppiin. Taas avattiin
ovet, ja taas kaikki nousivat ja vaikenivat ja taas englantilainen
jakeli Evankeliumia: sama tapahtui viidennessä ja kuudennessa, sekä
vasemmalla että oikealla, pitkin kumpaakin puolta.
Pakkotyöläisten luota mentiin siirtovankeja katsomaan. Siirtovankien
luota yhteisselliläisten ja vapaaehtoisesti seuraavien luo. Kaikkialla
oli samaa. Kaikkialla samat kylmettyneet, nälkäiset, työttömät, taudin
tartuttamat, häväistyt, teljetyt ihmiset, ihan kuin villit eläimet.
Englantilainen, jaettuaan määräluvun Evankeliumia ei antanut niitä
enään, eikä puhunut edes puheitansakaan. Raskas näky ja erittäinkin tuo
ummehtunut ilma olivat nähtävästi lamauttaneet hänenkin tarmonsa, ja hän
kulki nyt kopeissa lausuen vaan tuon »all-right»'insä tirehtörin
ilmoituksiin, mitä vankeja kussakin kopissa oli.
Nehljudof kulki kuin unissaan jaksamatta kieltäytyä ja lähteä, ja tunsi
yhä samaa väsymystä ja jäytävää toivottomuutta.