IV.

Tämä Maria Pavlovnan vaikutus oli toinen niistä vaikutuksista, joiden

alainen Maslova oli. Se syntyi siitä, että Maslova kiintyi Maria

Pavlovnaan. Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja tämä vaikutus syntyi

siitä, että Simonson kiintyi Maslovaan.

Kaikki ihmiset elävät ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten

ajatusten ohjaamina. Siinä, mikäli ihmiset elävät omien ajatustensa

ohjaamina ja mikäli vierasten, on yksi tärkeimmistä erotuksista ihmisten

välillä: toiset ihmiset useimmiten käyttävät omia ajatuksiaan niinkuin

jotakin järjen leikkiä, käyttävät ymmärrystään niinkuin vauhtipyörää,

josta on välitysremmi otettu pois, mutta teossa noudattavat vieraiden

ihmisten ajatuksia,--yleisiä tapoja, lakia; toiset taas pitävät omia

ajatuksiaan kaiken toimintansa päävaikuttimina, melkein aina kuuntelevat

oman järkensä vaatimuksia ja tottelevat sitä, ainoastaan ani

harvoin--tarkoin punnittuansa--noudattaen sitä, mitä muut ovat

päättäneet. Semmoinen mies oli Simonson. Hän punnitsi ja päätti kaikki

järkensä avulla, ja minkä kerran päätti, sen täyttikin.

Niinpä hän jo lyseolaisena ollessaan päätti, että hänen isänsä, entisen

makasiinivirkamiehen ansaitsema omaisuus on ansaittu epärehellisesti, ja

sentähden hän ilmoitti isälle, että tämä omaisuus oli annettava

kansalle. Kun isä ei ottanut häntä kuullakseen, vaan päinvastoin

ankarasti nuhteli, läksi hän talosta eikä enää käyttänyt hyväkseen isän

varoja. Päätettyään, että kaikki olemassa oleva paha saa alkunsa kansan

sivistymättömyydestä, hän yliopistosta tultuaan yhtyi kansanvaltaisiin,

rupesi opettajaksi erääseen kylään ja rohkeasti julisti sekä oppilaille

että talonpojille kaikkea sitä, mitä piti oikeana, ja kielsi sen, mitä

piti valheellisena.

Hänet vangittiin ja haastettiin oikeuden eteen.

Oikeudenkäynnin aikana hän tuli siihen päätökseen, ettei tuomarilla

ollut oikeutta häntä tuomita ja hän lausui tämän ajatuksensa julki. Kun

tuomarit eivät suostuneet tähän, vaan jatkoivat oikeudenkäyntiä, niin

hän päätti parhaaksi olla vastaamatta heidän kysymyksiinsä, ja olikin

siitä pitäen vaiti. Hän lähetettiin Arkangelin lääniin. Siellä hän

muodosti itselleen uskonnollisen opin, joka tuli kaikkien hänen

tekojensa määrääjäksi. Tämän uskonnollisen opin mukaan maailmassa oli

kaikki tyyni elollista, eikä mitään kuollutta ollut olemassa, kaikki

esineet, joita me pidämme kuolleina, elimettöminä, olivat ainoastaan

suuren, meille käsittämättömän elimistön osia, ja sentähden ihmisen

tehtävä, hänen ollessa suuren elimistön osana, on kannattaa tämän

elimistön ja sen kaikkien elollisten osien elämää. Sentähden hän piti

rikoksena hävittää sitä, mikä elää: hän ei hyväksynyt sotia, ei

kuolemanrangaistuksia, eikä minkäänlaista ihmisten tai edes elukkainkaan

tappamista. Avioliiton suhteen hänellä niinikään oli omat periaatteensa.

Hän ajatteli, että ihmissuvun lisääminen on vaan alempi aste ihmisen

toiminnasta, ylempi aste on jo olemassa olevan elämän palveleminen. Tätä

aatetta vahvisti hänen mielestään se tosiasia, että veressä löytyy niin

sanottuja fagosiittejä. Naimattomat ihmiset olivat hänen mielestään

juuri noita fagosiittejä, joiden tehtävänä oh palvella elimistön

heikkoja, sairastuneita osia. Siitä pitäen hän alkoikin elää niinkuin

oli päättänyt, vaikka oli ennen nuorempana joskus viettänyt siveetöntä

elämää. Hän piti itseään samoin kuin Maria Pavlovnaa maailmallisina

fagosiitteinä.

Hänen rakkautensa Katjushaan ei ollut ristiriidassa tämän aatteen

kanssa, sillä hän rakasti platoonisesti, arvellen, ettei tämmöinen

rakkaus häiritse, vaan päinvastoin vielä enemmän innostuttaa tuohon

fagosiitilliseen heikkojen palvelemiseen.

Mutta paitsi sitä, että hän ratkaisi omin päin siveyttä koskevat

kysymykset, hän ratkaisi omin päin myöskin enimmät käytännölliset

kysymykset. Kaikkiin käytännöllisiin asioihin nähden hänellä oli omat

teoriansa. Oli sääntöjä siitä, kuinka monta tuntia oli työskenneltävä,

mitä syötävä, miten pukeuduttava, miten lämmitettävä uunia ja miten

valaistava huoneita.

Tämän ohella Simonson oli sangen ujo toisten ihmisten parissa ja ylen

vaatimaton. Mutta kun hän kerran jotain päätti, ei häntä enää mikään

voinut pidättää.

Ja hänelläpä nyt oli suuri vaikutus Maslovaan sen kautta että hän tätä

rakasti. Maslova tajusi hyvin pian asianlaidan naisellisella

vaistollaan, ja tieto, että hän oli voinut herättää rakkautta noin

erinomaisessa ihmisessä, nosti häntä hänen omissa silmissään. Nehljudof

tarjosi hänelle avioliittoa ylevämielisyydestä ja sen johdosta, mitä oli

ennen tapahtunut; mutta Simonsen rakasti häntä semmoisena kuin hän oli

nyt, ja rakasti vaan siksi että rakasti. Paitsi sitä Maslova tunsi, että

Simonson pitää häntä harvinaisena, kaikista muista eroavana naisena,

jolla oli erikoisia, korkeita siveellisiä ominaisuuksia. Ei Maslova

tarkalleen tiennyt, mitä ominaisuuksia Simonson nimenomaan hänessä oli

löytänyt, mutta varmuuden vuoksi, ettei tulisi pettäneeksi häntä, koetti

kaikin voimin herättää itsessään parhaimpia ominaisuuksia, mitä suinkin

taisi mieleensä kuvailla. Ja tämä seikka pani hänet koettamaan saavuttaa

niin suurta hyvyyttä kuin suinkin mahdollista.

Tämä kehitys oli saanut alkunsa jo vankilassa, kun hän ollessaan

valtiollisten vankien yhteisessä vierashuoneessa oli huomannut

Simonsonin erittäin itsepintaisen katseen tuolta syvältä otsan alta,

tuuheitten kulmakarvain takaa, hyvistä, tummansinisistä silmistä. Jo

silloin hän oli huomannut, että tuo ihminen on erinomainen ja

erinomaisesti katsoo häntä, oli huomannut miten kummallisesti ja

silmiinpistävästi samoihin kasvoihin oli yhtynyt sekä ankaruus, joka

ilmausi töröttävästä tukasta ja rypistyvistä silmäkulmista, lapsellinen

hyvänsuopuus ja ilmeen viattomuus. Sitten näki hän Simonsonin uudelleen

Tomskissa, kun hänet oli siirretty valtiollisten joukkoon. Ja vaikkeivät

he olleet vaihtaneet sanaakaan keskenään, oli siinä silmäyksessä, jolla

he katsahtivat toisiinsa, tunnustus, että he muistavat toisiaan ja ovat

toisilleen tärkeät. Mitään merkittävää keskustelua ei heidän välillään

jälestäkään päin ollut, mutta Maslova tunsi, että Simonsonin puhe,

silloin kun hän oli mailla, tarkoitti häntä, että Simonson puhui häntä

varten ja koetti sitä varten lausua ajatuksensa niin selvästi kuin

suinkin. He lähestyivät toisiansa erittäinkin siitä pitäen kuin Simonson

alkoi kulkea jalkasin tavallisten rikoksentekijäin matkassa.

Ylösnousemus III · 第 7 / 34 题