Tämä Maria Pavlovnan vaikutus oli toinen niistä vaikutuksista, joiden
alainen Maslova oli. Se syntyi siitä, että Maslova kiintyi Maria
Pavlovnaan. Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja tämä vaikutus syntyi
siitä, että Simonson kiintyi Maslovaan.
Kaikki ihmiset elävät ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten
ajatusten ohjaamina. Siinä, mikäli ihmiset elävät omien ajatustensa
ohjaamina ja mikäli vierasten, on yksi tärkeimmistä erotuksista ihmisten
välillä: toiset ihmiset useimmiten käyttävät omia ajatuksiaan niinkuin
jotakin järjen leikkiä, käyttävät ymmärrystään niinkuin vauhtipyörää,
josta on välitysremmi otettu pois, mutta teossa noudattavat vieraiden
ihmisten ajatuksia,--yleisiä tapoja, lakia; toiset taas pitävät omia
ajatuksiaan kaiken toimintansa päävaikuttimina, melkein aina kuuntelevat
oman järkensä vaatimuksia ja tottelevat sitä, ainoastaan ani
harvoin--tarkoin punnittuansa--noudattaen sitä, mitä muut ovat
päättäneet. Semmoinen mies oli Simonson. Hän punnitsi ja päätti kaikki
järkensä avulla, ja minkä kerran päätti, sen täyttikin.
Niinpä hän jo lyseolaisena ollessaan päätti, että hänen isänsä, entisen
makasiinivirkamiehen ansaitsema omaisuus on ansaittu epärehellisesti, ja
sentähden hän ilmoitti isälle, että tämä omaisuus oli annettava
kansalle. Kun isä ei ottanut häntä kuullakseen, vaan päinvastoin
ankarasti nuhteli, läksi hän talosta eikä enää käyttänyt hyväkseen isän
varoja. Päätettyään, että kaikki olemassa oleva paha saa alkunsa kansan
sivistymättömyydestä, hän yliopistosta tultuaan yhtyi kansanvaltaisiin,
rupesi opettajaksi erääseen kylään ja rohkeasti julisti sekä oppilaille
että talonpojille kaikkea sitä, mitä piti oikeana, ja kielsi sen, mitä
piti valheellisena.
Hänet vangittiin ja haastettiin oikeuden eteen.
Oikeudenkäynnin aikana hän tuli siihen päätökseen, ettei tuomarilla
ollut oikeutta häntä tuomita ja hän lausui tämän ajatuksensa julki. Kun
tuomarit eivät suostuneet tähän, vaan jatkoivat oikeudenkäyntiä, niin
hän päätti parhaaksi olla vastaamatta heidän kysymyksiinsä, ja olikin
siitä pitäen vaiti. Hän lähetettiin Arkangelin lääniin. Siellä hän
muodosti itselleen uskonnollisen opin, joka tuli kaikkien hänen
tekojensa määrääjäksi. Tämän uskonnollisen opin mukaan maailmassa oli
kaikki tyyni elollista, eikä mitään kuollutta ollut olemassa, kaikki
esineet, joita me pidämme kuolleina, elimettöminä, olivat ainoastaan
suuren, meille käsittämättömän elimistön osia, ja sentähden ihmisen
tehtävä, hänen ollessa suuren elimistön osana, on kannattaa tämän
elimistön ja sen kaikkien elollisten osien elämää. Sentähden hän piti
rikoksena hävittää sitä, mikä elää: hän ei hyväksynyt sotia, ei
kuolemanrangaistuksia, eikä minkäänlaista ihmisten tai edes elukkainkaan
tappamista. Avioliiton suhteen hänellä niinikään oli omat periaatteensa.
Hän ajatteli, että ihmissuvun lisääminen on vaan alempi aste ihmisen
toiminnasta, ylempi aste on jo olemassa olevan elämän palveleminen. Tätä
aatetta vahvisti hänen mielestään se tosiasia, että veressä löytyy niin
sanottuja fagosiittejä. Naimattomat ihmiset olivat hänen mielestään
juuri noita fagosiittejä, joiden tehtävänä oh palvella elimistön
heikkoja, sairastuneita osia. Siitä pitäen hän alkoikin elää niinkuin
oli päättänyt, vaikka oli ennen nuorempana joskus viettänyt siveetöntä
elämää. Hän piti itseään samoin kuin Maria Pavlovnaa maailmallisina
fagosiitteinä.
Hänen rakkautensa Katjushaan ei ollut ristiriidassa tämän aatteen
kanssa, sillä hän rakasti platoonisesti, arvellen, ettei tämmöinen
rakkaus häiritse, vaan päinvastoin vielä enemmän innostuttaa tuohon
fagosiitilliseen heikkojen palvelemiseen.
Mutta paitsi sitä, että hän ratkaisi omin päin siveyttä koskevat
kysymykset, hän ratkaisi omin päin myöskin enimmät käytännölliset
kysymykset. Kaikkiin käytännöllisiin asioihin nähden hänellä oli omat
teoriansa. Oli sääntöjä siitä, kuinka monta tuntia oli työskenneltävä,
mitä syötävä, miten pukeuduttava, miten lämmitettävä uunia ja miten
valaistava huoneita.
Tämän ohella Simonson oli sangen ujo toisten ihmisten parissa ja ylen
vaatimaton. Mutta kun hän kerran jotain päätti, ei häntä enää mikään
voinut pidättää.
Ja hänelläpä nyt oli suuri vaikutus Maslovaan sen kautta että hän tätä
rakasti. Maslova tajusi hyvin pian asianlaidan naisellisella
vaistollaan, ja tieto, että hän oli voinut herättää rakkautta noin
erinomaisessa ihmisessä, nosti häntä hänen omissa silmissään. Nehljudof
tarjosi hänelle avioliittoa ylevämielisyydestä ja sen johdosta, mitä oli
ennen tapahtunut; mutta Simonsen rakasti häntä semmoisena kuin hän oli
nyt, ja rakasti vaan siksi että rakasti. Paitsi sitä Maslova tunsi, että
Simonson pitää häntä harvinaisena, kaikista muista eroavana naisena,
jolla oli erikoisia, korkeita siveellisiä ominaisuuksia. Ei Maslova
tarkalleen tiennyt, mitä ominaisuuksia Simonson nimenomaan hänessä oli
löytänyt, mutta varmuuden vuoksi, ettei tulisi pettäneeksi häntä, koetti
kaikin voimin herättää itsessään parhaimpia ominaisuuksia, mitä suinkin
taisi mieleensä kuvailla. Ja tämä seikka pani hänet koettamaan saavuttaa
niin suurta hyvyyttä kuin suinkin mahdollista.
Tämä kehitys oli saanut alkunsa jo vankilassa, kun hän ollessaan
valtiollisten vankien yhteisessä vierashuoneessa oli huomannut
Simonsonin erittäin itsepintaisen katseen tuolta syvältä otsan alta,
tuuheitten kulmakarvain takaa, hyvistä, tummansinisistä silmistä. Jo
silloin hän oli huomannut, että tuo ihminen on erinomainen ja
erinomaisesti katsoo häntä, oli huomannut miten kummallisesti ja
silmiinpistävästi samoihin kasvoihin oli yhtynyt sekä ankaruus, joka
ilmausi töröttävästä tukasta ja rypistyvistä silmäkulmista, lapsellinen
hyvänsuopuus ja ilmeen viattomuus. Sitten näki hän Simonsonin uudelleen
Tomskissa, kun hänet oli siirretty valtiollisten joukkoon. Ja vaikkeivät
he olleet vaihtaneet sanaakaan keskenään, oli siinä silmäyksessä, jolla
he katsahtivat toisiinsa, tunnustus, että he muistavat toisiaan ja ovat
toisilleen tärkeät. Mitään merkittävää keskustelua ei heidän välillään
jälestäkään päin ollut, mutta Maslova tunsi, että Simonsonin puhe,
silloin kun hän oli mailla, tarkoitti häntä, että Simonson puhui häntä
varten ja koetti sitä varten lausua ajatuksensa niin selvästi kuin
suinkin. He lähestyivät toisiansa erittäinkin siitä pitäen kuin Simonson
alkoi kulkea jalkasin tavallisten rikoksentekijäin matkassa.