Kuusi vuotta kestäneen irstaisen, ylellisen ja hienostuneen
kaupunkielämän ja kaksikuukautisen rikoksentekijäin seurassa vietetyn
vankilassaolon jälkeen tuntui Katjushasta elämä nyt valtiollisten
seurassa, huolimatta kaikista niistä vaikeuksista, joita heidän oli
kestäminen, hyvinkin hyvältä. Jalkasin tehty 20--30 virstan matka, hyvän
ruuan ja päivän lepuun ohella kahden päivän kulkemisen jälkeen,
vahvistivat häntä ruumiillisesti; ja yhteys uusien toverien kanssa avasi
hänelle semmoisia elämänaloja, joista hänellä ei ollut ennen
käsitystäkään. Semmoisia mainioita ihmisiä, kuten hän sanoi, kuin ne,
joiden kanssa hän nyt teki matkaa, ei hän ollut ennen tuntenut eikä
voinut mieleensä kuvaillakaan. »Ja minä hullu, kun itkin että minut
tuomittiin», puhui hän. »Ikäni on minun Jumalaa kiittäminen. Olen saanut
tietää semmoista mistä en olisi muuten ikinäni tietänyt». Hyvin helposti
ja ilman enempiä järjenponnistuksia hän ymmärsi ne aiheet, jotka olivat
näille ihmisille määrääviä, ja ollen kansan lapsi, hän täydellisesti
hyväksyi ne. Hän ymmärsi, että nämät ihmiset nousivat kansan puolesta
herrassäätyisiä vastaan; ja se seikka, että nämät ihmiset itse olivat
herrassäätyisiä ja panivat kuitenkin alttiiksi etuoikeutensa, vapautensa
jopa henkensäkin kansan edestä, saattoi hänet suuresti kunnioittamaan ja
ihailemaan heitä.
Kaikkia uusia tovereitaan hän ihaili, mutta ennen muita hän kuitenkin
ihaili Maria Pavlovnaa, eikä ainoastaan ihaillut, vaan rakasti häntä
erityisellä kunnioittavalla ja innokkaalla rakkaudella. Häntä ihmetytti,
että tuo kaunis neiti, vaikka oli rikkaasta kenraalin talosta ja osasi
kolmea kieltä, käyttäytyi kuin tavallinen työnainen, antoi toisille pois
kaikki, mitä hänen rikas veljensä hänelle lähetti, pukeutui ihan
yksinkertaisesti jopa köyhästikin, eikä pannut mitään huomiota
kauneuteensa. Tuo piirre, ettei hän nimeksikään koettanut viehättää,
ihmetytti erityisesti ja sentähden veti Maslovaa hänen puoleensa.
Maslova näki, että Maria Pavlovna tiesi, jopa oli hyvilläänkin
kauneudestaan, eikä kuitenkaan ollut milläänkään siitä vaikutuksesta,
minkä hänen ulkomuotonsa teki miehiin, vaan päinvastoin pelkäsi sitä ja
suorastaan kammoi rakastumisia. Hänen miespuoliset toverinsa, jotka
tiesivät tästä, jos kiintyivätkin häneen, eivät uskaltaneet osoittaa
sitä hänelle, ja kohtelivat häntä kuin miestoveriaan; mutta
tuntemattomat usein kiusasivat häntä, ja näistä hän pääsi ainoastaan
suuren ruumiillisen voimansa avulla, josta hän oli sangen ylpeä.
--Kerran minä,--kertoi hän nauraen Katjushalle,--kun yksi herrasmies
minua ahdisteli kadulla eikä meinannut päästää, ravistelin sitä niin
että se pelästyi ja pötki tiehensä.
Vallankumouksellisten joukkoon hän oli yhtynyt, kertomuksensa mukaan,
siitä syystä, että oli lapsuudestaan asti tuntenut inhoa herrasväen
elämään, ja oli aina rakastanut yksinkertaisten ihmisten elämää. Häntä
oli aina nuhdeltu siitä, että hän viihtyi piikain kamarissa, kyökissä,
tallissa, vaan ei sisähuoneissa.
--Piikojen ja kuskien kanssa minun oli hauska olla, mutta meikäläisten
herrojen ja neitien kanssa ikävä,--kertoi hän.--Sittemmin, kun aloin
ymmärtää, huomasin, että meidän elämämme oli ihan huono, Äitiä ei
minulla ollut, isästä en minä pitänyt, ja niinpä minä yhdeksäntoista
vuotiaana menin toverini kanssa tehtaan työhön.
Tehtaasta tultuaan hän asui maalla, sitten matkusti kaupunkiin ja tuli
vangituksi eräässä kortteerissa, missä oli salainen kirjapaino. Hänet
tuomittiin pakkotöihin Siperiaan. Maria Pavlovna ei ollut kertonut
koskaan itse, mutta Katjusha oli saanut kuulla muilta, että hän oli
pakkotöihin tuomittu sen johdosta, että oli ottanut syykseen laukauksen,
jonka yksi vallankumouksellisista oli kotitarkastuksen aikana pimeässä
ampunut.
Siitä saakka kuin Katjusha tutustui Maria Pavlovnaan, huomasi hän, että
tämä, olipa missä ja millaisissa olosuhteissa tahansa, ei milloinkaan
ajatellut itseänsä, vaan aina oli huolissaan siitä, miten saisi
palvelluksi tai autetuksi toisia joko suuressa tai vähässä. Yksi hänen
tovereistaan, Novodrof, sanoi pilalla hänen harjoittavan
hyväntekeväisyyttä urheiluna. Ja se oli totta. Kuten metsästäjälle pyyn
löytäminen, oli koko viehätin hänen elämässään tilaisuuden löytäminen
palvellakseen muita. Ja tämä urheilu muuttui tavaksi, muuttui hänen
varsinaiseksi työkseen. Ja hän teki sitä niin luonnollisesti, että
kaikki, jotka tunsivat hänet, eivät enää kehuneet häntä siitä, vaan
vaativat sitä häneltä.
Ensimmältä, kun Maslova tuli heidän joukkoonsa, tunsi Maria Pavlovna
inhoa häntä kohtaan. Katjusha huomasi sen, mutta sitten myöskin huomasi,
kuinka Maria Pavlovna pakoitti itseänsä muuttamaan käytöstään ja alkoi
kohdella häntä hyvin hellästi ja hyvästi. Ja tämä hellyys ja hyvyys,
jotka tulivat näin erinomaisen olennon puolelta, koski niin syvältä
Maslovaan, että hän koko sydämmellään antautui hänelle, tietämättään
omisti hänen mielipiteensä ja tahtomattaan kaikessa häntä matki.
Tämä Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja hänkin kiintyi
Katjushaan. Näitä naisia liitti toisiinsa vielä heidän yhteinen inhonsa
sukupuolirakkauteen. Toinen inhosi tätä rakkautta sen johdosta, että oli
kokenut sen koko hirveyden, toinen taas, kun ei ollut sitä koskaan
kokenut ja sentähden piti sitä käsittämättömänä ja yhtaikaa myöskin
inhoittavana ja ihmisarvoa loukkaavana.