Toukok. 6 p:nä 1917.
Antakoot minulle anteeksi kaikki ne, jotka pitävät tätä vapaata
menettelyäni rikoksena. Itse en sitä siksi tunnusta. Olen tosin
tavallinen syntinen ihminen, "joka synnissä sekä siinnyt että syntynyt
olen ja sittenkin kaikkena elinaikanani syntistä elämää pitänyt", mutta
voiko kukaan olla kauniimpi katsella kuin tavallinen syntinen ihminen,
joka koettaa täyttää meidän yhteisen Isämme tahtoa? Ja voiko mikään
paikka olla liian pyhä hänen jalkansa astua?
Täällä saarnattiin äsken siitä vapaudesta, joka on alkanut näiden
seinien ulkopuolella. Todellakin, tuolla ulkona sanotaan vapauden
alkaneen. Siellä ovat vihollisina vastakkain seisoneet sotajoukot,
sotamiehet, tehneet veljistymisliittoja keskenään. Valot ovat tosin
vaihdelleet varjojen kanssa: alaluokka asestuu, yläluokka on kohta
aseista riisuttu. Mikä "vapaus" siitä syntyy, en tiedä.
Tiedän vain, että jos näiden seinien _ulkopuolella_ vapaus on alkanut,
niin ainakin sen pitäisi jo aikaa sitte olla olemassa näiden seinien
_sisäpuolella_.
Mitä merkitsee vapaus kirkossa? Sitäkö että saamme syljeskellä sen
permannolle? Sitäkö että saamme huutaa ja räyhätä täällä? Sitäkö, että
meillä on täällä valta pitää kiihotuspuheita ja liehutella punaisia
lippuja?
Ei. Vapaus kirkossa merkitsee, että täällä on valta puhua jokaisen,
joka tuntee puhuvansa meidän yhteisen isämme nimessä. Niitä on paljon
kansan seassa ihmisiä, jotka ovat elämässään toteuttaneet korkeita
veljeyden ihanteita ja joilla on jotain sanottavaa Jumalalta ihmisille.
Älkööt tästälähin vuokrahuoneissa puhuko, vaan sanokoot sanottavansa
kansan rakentamissa kirkoissa. Kivi kiveltä on kansan käsi muurannut
näitä seiniä, kohottaen ne korkeiksi temppeleiksi, ja pitää niitä
kaikkein pyhimpänänsä. Ei tämä kirkko ole mitään yksityisomaisuutta, ei
se siis liioin ole seurakuntain omaisuutta, vaan se on yleinen
omaisuus, kirkot ovat kaikkien eikä kenenkään.
Tarvitaanko kuulla nykyaikaan niiden ääniä, jotka vapaina,
palkattomina, vain sisäisen kutsumuksen pakoittamina puhuisivat
ihmisille? Tarvitaan. Aika on tulossa, jolloin kaikki näkyväiset
hallitsijat ja hallitukset lakkaavat olemasta. Silloin voi johtona olla
vain ihmisten totuudentieto. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan
jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Ja jumalan sana ei voi
kuulua muuten kuin vapaan ja palkattoman suusta. Vapautukoot siis
Suomen kirkot niiden käytettäviksi, joilla on sanottavaa jumalalta
ihmisille. Kansa on siitä elävä.
Minulla olisi vielä paljon sanottavaa, mutta osaksi on täällä jo paljon
puhuttu ennen minua, osaksi on ehkä hyväkin etten sano liian paljon
yhtaikaa. Tahdon puhua vastakin, Johanneksen kirkossa, täälläkö, en
tiedä, -- minne vain halutaan minua. Ja jos on muitakin, joilla on
samanlainen kutsumus, niin menkööt ensin vaikka pappilaan kysymään
tilaisuutta ja vuoroa. Mutta jos siellä kielletään, niin tulkoot
minulta tiedustamaan, minä osoitan ajan ja paikan.
Millä vallalla minä tämmöistä puhun ja teen? Vastaan ennen kuin olette
kysyneetkään: sillä vallalla minkä Jumala antaa ihmiselle. Sitä valtaa
ei yksikään toinen ihminen voi häneltä riistää.
Nyt lähtekäämme hiljaa tästä kirkosta. Ehkä on hyvä koota ovella pieni
kolehti maksuksi siitä lämmityksestä, joka on meidänkin osallemme
tullut, ja myös sen tomun lakaisemiseksi, joka on ehkä jaloistamme
jäänyt.
Sanon vieläkin: älköön tämän kirkon nimi enää olko Nikolainkirkko, vaan
olkoon se -- Vapauden kirkko.