Rakas Mirjam!
Taas paistaa aurinko ja taas kirjoitan sinulle. Tänä aamuna kello
6 nousin ylös pikku Mailan vierestä, valjastin poroni ja kyyditsin
postineidin pakkasessa postiin. Ja ajatteles mitä tapahtui: Mykrämäen
alla, kun nykäsin, jäi hihna käteeni -- poro oli yön aikana purrut
sen niin ohueksi että se katkesi. Emme uskaltaneet porolle ilmaista
sen irtioloa, vaan annoimme sen itsestään mennä ja se menikin
totuttuun paikkaansa.
Minä olin nyt vihdoinkin varma siitä että saan, viestin sinusta
tai sinulta. Mutta kun postilaukut aukaistiin -- ei hiiskausta? Ja
minä kun luulin että kohtalo sallii sinun synnyttää lapsemme 26
päivä tammikuuta -- sinä ymmärrät minut! Miten siis lienee -- missä
ihmeessä se viipyy? Tämähän on hullunkurista: koko Syrjäkorpi ja
Suopunki, vieläpä koko Kieringin kihlakunta vartoo päivästä toiseen
että "milloin Orjo Koreliuksen uusin teos ilmestyy maailmaan?" Ne
eivät ymmärrä että äidin kohdussakin saattaa vallita "lakko." Mutta
Jumala ehkä suopi sen pienen pakkastiaisen tulla tähän maailmaan sitä
valmiimpana.
No, niinhän näyttivätkin viimeiset tilimme että pahimmassa
tapauksessa lapsi syntyy vasta tammikuun ja helmikuun vaiheilla. Ne
ovat oikullista herrasväkeä ne meidän lapset: ne suvaitsevat tulla
joskus kahta viikkoa aikaisemmin (jos lamppu savustaa!) tai kahta
viikkoa myöhemmin (kun eivät toiset lapset kiiruhda).
Maanantai-aamuna tietysti taas vahdin viestiä, kukasties ajan
pyhäiltana ensimäiseen kievariin: eikö postimies mitäkuta olisi
urkkinut. Käskeppä nyt siis heti jonkun pistää pienikään raportti
yksityisesti Syrjäkorven postimiehelle, niin en tyhjään aja yöllä
kievariin tähtien valossa. Vaikka ei asia olisi valmiskaan, ilmoituta
sekin.
Ihmeen suloiset ovat pikku tyttimme, molemmat. Jospa ne itse voisivat
muistaa kaikki seikat sitten kun isoiksi tulevat, jos nimittäin
kaitselmus suo niiden jäädä eloon. Meidän täytyy olla valmiit ne myös
kadottamaan. Kun kerran kalleimpamme olemme kadottaneet, emme saa
ajatella niin ylpeästi.
Ja kuitenkin toivon koko sielustani että ne saisivat jäädä
eloon. Varmasti niissä _nyt_ ovat elonmerkit. Maila oli sinun
lähdettyäsi jollakin tavoin kipeä, mutta nyt on tytti entistä
terveempi, ei huuda eikä juonittele, syöpi hyvin, nauttii kaikesta,
räiskyttää ympärilleen elämänilon kultaa ja kehittyy puheissaan
hämmästyttävästi. Tyttöä on käytetty saunassa ja nykyään on se häneen
tepsinyt hyvin. Sekä Mailaa että Sirkkaa käytetään joka päivä ulkona
tuulottelemassa ja luulenpa että tämä murun komennukseni tekee hyvää
Agnes siskosi huonoille keuhkoille. Terveellinen pikku pakko ei
ole "alentavainen sisarellesi", kuten "rouva Korelius" joskus on
suvainnut ajatella.
Se tässä nykyisessä elämässä on parasta että kun ei mitään
hermokohtausten rähäkkää koskaan ilmene, lapsetkin ovat aivan kuin
muuttuneet. Se on ihan ihmeellistä! Minuun he nyt tietysti enemmän
turvautuvat ja panenhan useinkin aikaa heidän kantelemiseensa
olkapäilläni. Tätiään he kunnioittavat.
Esimerkkinä Mailan kehityksestä saatan mainita, kuinka hän tänään
juoksi kamariini nukke sylissään ja käski minun "sanoa paljon
kiitoksia Maijalle!" Kysäsin: "mistä hyvästä minun piti häntä
kiittää? Tai mitä hän siis on tehnyt?" Ja Maila vastasi totisena:
"Se on tehnyt isot asiat housuun!" Tietysti minä silloin otin
nukkea kädestä ja sanoin: "paljon kiitoksia!" ja Maila juoksi
riemastuksissaan saliin -- hän oli voittanut tarkoituksensa. Sitten
hän tuli sanomaan: "Loviisa on _hämmästynyt_!"
-- Mistä niin? utelin minä.
-- Kelkasta! vastasi tyttö. Kun selitin että ihminen hämmästyy
tavallisesti silloin, kun jotakin yhtäkkiä tapahtuu, niin katsoi hän
veitikkamaisesti silmiin ja sanoi: niinkö? Ihminenkö? Hämmästyykö?
mutta väitti yhä että olipa Loviisakin aikalailla tänä aamuna
_hämmästynyt_. Sitten hän kävi huokaisemassa: "Minulla pitäisi olla
paljon työtä!"
-- Kyllä sinulle, lapsi kulta, tulee paljon työtä, kunhan kasvat
isoksi! arvelin minä isänä.
"Voi!" sanoi hän kirkkain silmin. Ja meni huutamaan tädilleen että
hänellekkin tulee kerran _paljon työtä!_
-- Loviisallekkin tulee paljon työtä!
-- Ei! sanoin minä. -- Loviisa jääpi nukeksi, vaan sinä kasvat
ihmiseksi.
Hän mietti, mutta hyväksyi mielipiteeni.
-- Eikö äiti kirjoittanutkaan? hän kysyi tänä aamuna, mutta vastasi
itse heti perään: Ei äiti jaksa kirjoittaa!
Kerran minä ilmoitin että äidille tulee pikku lapsi.
-- Mistä se tulee? kysyi Maila uteliaasti. Luuletko että minä
vastasin vanhan tavan mukaan että äiti muka löytää lapsen saunan
lattian alta t.m.s. Ei, vaan minä ainoastaan painostin että _äidille
tulee_ ja vain sentähden ettei Maila ymmärrä, jätin sanomatta että
äiti itse tekee lapsen isälle (kuten kansa sanoo). Mirjam! Sinun
ei tarvitse luulla etten minä kiitollisuudella vastaanottaisi
-- kolmattakin tyttöä. Tietysti poika olisi henkisiä haaveitani
likempänä, mutta eihän noita tyttöjäkään joka mies saa ja sentähden
ne, varsinkin pieninä, ovat sokeria suolan päälle. Kyllä lastensaanti
on jotakin erinomaista, sano sinä mitä tahansa.
Lapsissahan me uudestaan elämme oman itsemme. Jospa sen muistaisimme
silloin kun väsymme oman heikkoutemme takia.
Oi, elämän murhetta emme saa päästää myrkyttämään lyhyttä
vaellustamme maan päällä!
Ilo, ei kevytmielisyys, vaan siveellisiin saavutuksiin perustuva ilo,
on parempi kuin tuo ikuinen mököttäminen ja kaikkeen kyllästyminen.
Mutta se riippuu eräästä salaisuudesta -- terveydenhoidosta.
Jos sinäkin...? niin et... Te sisarukset olette mököttäjäsukua,
jonkunlaisia märehtijöitä, pieninisäisiä nisäkkäitä, jotka vaativat
että ihmisen terveyden pitää kestää alituisessa huone-ilmassa. Minäpä
sanon: jollei teistä jokainen ala uhrata, omaa järkensä käskystä,
aikaa luonnollisiin virkistyksiin, niin te, jokainen varpunen,
kuolette harmajan kuoleman harmaan räystään alle. Syrjäinen sen
parhaiten tietää.
_Sinun_ täytyy vahvistua. Sinun täytyy päästää ärtyisistä
hermosäikeistäsi ja kohottaa Koreliuksenkin uusi sukupolvi! Se on
sinun kunnia-asiasi. Nyt et sitä jaksane ajatella, lue tämä siis
sitten kun jaksat.
Oh, kuinka paljon minullakin olisi sisätyötä, vaan kuinka rakkaalta
tuntuu ajella peuralla kimmeltäviä lumia. Virkisty!
_Orjo_.
Suopunki, 29 p. tammikuuta.
Rakas Mieheni!
_Poika!!!_
Syntyi meille 27 päivä, perjantai-iltana klo 11.45. Olemme molemmat
terveet. Painoi yli 3 kg. Kovempia polttoja kesti tunnin -- -- --
Saanko mennä täältä viikoksi kaupunkiin? lapselleni on luvattu
hoitaja siksi aikaa. En tiedä sopivampaakaan tilaisuutta, vai
tiedätkö sinä?