_Mirjamilta_.
Syrjäkorvesta 31 p. tammikuuta.
Nyt sinä olet itsesi kunnostanut, Mirjam!
Kun minä sunnuntai-iltana klo 1/2 10 istuin Metsälän majatalossa
ja postiaisakello juuri oli soinut pihalla ja isäntä emäntineen
ryntäsi sisään kysyen: "arvatkaapa, _kumpaa_ sukupuolta?" niin olinpa
viimeisessä salaisessa jännityksessä, mutta hengessäni -- varalta
-- alistuen nurjien kohtaloiden alle -- vastasin jotenkin synkästi:
"mikäpä se muu olisi kuin kolmas tyttö!" niin iloisestippa hämmästyin
-- vaikka se niin juuri oli muka laskettu -- kun isäntä ja emäntä
yhteen kurkkuun nauroivat: "ettepä arvanneetkaan!"
Ja lipussa, joka oli postimiehen rintalaukussa, seisoi _omakätinen_
kirjoituksesi: "Sanokaa miehelleni että hänelle syntyi poika
perjantaina. Mieheni tulee teitä vastaan tahi tapaatte hänet Metsälän
majatalossa." Ja alla oli nimesi ja erittäin oli onnittelu-kortti
sikäläisiltä tuttavilta ja erittäin kirje sinulta virkalaukussa.
Niin mukavalta, satumaiselta tämä kaikki tuntui etten oikein tiennyt
_miten päin_ piti pulkassa kotiin ajaa!
Tähdet tuikkivat kirkkaasti sinä yönä ja pohjoistaivaalla roihusivat
oikeat revontulten patsaat, ja minä ajaa hyristin koskien kohina
korvissani yli talvisten siltojen, läpi nukkuvien metsien pakkasessa
ja -- lauloin ja katselin tähden lentoa ja toivoin ja pelkäsin
yhtaikaa, mutta kaikki esiintyi nyt niin juhlallisessa tunnelmassa
ja peura oli ihmeissään ja luuli kai minun olevan humalassa, sillä
se tuskin älyää pikkulasten maailmaantuloa. Ja minä muistelin Ismael
Amiria erämaassa ja hänen saarnansa poika- ja tyttölapsista, kuinka
taivaan tähdet tanssivat riemusta, vaikka tyttölapsikin syntyy.
Ja tytöt ovat pieninä suloiset ja neitseinä huumaavat, mutta -- siinä
kaikki. Nietzsche sanoo että nainen kelpaa ainoastaan rakkauteen,
vaan ei -- minun mielestäni -- maailman ja suvun eteenpäin vientiin.
Mikä nimeksi? ajattelin siinä tähtiyönä porolla palatessa ja
kuvittelin että jotakin sen olla pitää "tähtivaloa tai peuran
laukkausta tai pohjanpaloa."
Niin ajaa helskytin kotiin ja huusin unenpöpperössä olevalle
Agnekselle, jonka näin oven raosta että "poika tuli!" ja sitten
juoksin naulaamaan suuren plakaatin, sinikynällä kirjoitetun,
keskikuistin ulko-ovelle siskoani varten että hän aamulla varhain
postiin mennessään _älyäisi_ antaa Rekke Rissasella kapulan
kuriirille, hyvät toppakahvit minun laskuuni.
_Tietysti poika!_ minä kirjoitin ylpeästi tuohon plakaatiin, jonka
sydänyöllä naulasin keskikuistin oveen.
Ja niin koko vanha pappila täytettiin uuden prinssin
ilmestysmanifestilla ja piikatyttäret hyppivät kuin vasikat
karsinassa. Ja aamustapäivin jo ajaa karahutti poromiehiä ja hiihteli
muita "ystäviä" onnittelemaan ja herra isäni ja rouva äitini ja --
Kielevä Kreeta pitivät varpajaisia meidän puolella.
Mutta Maila tyllykkä huusi suun täydeltä, säkenöivin silmin:
"Mailalla veikko! Missä se on se äidin poika? Syntynytkö? Onko se
syntynyt? Voi ihmettä! Minkälainen _pää_ sillä on? Onko sitä --
harjattu?"
Minä, onnellinen isä, nauroin katketakseni, vaan Sirkka hymyili ja
kopsutti jalkojaan, se sinihilkka, suloinen syyskukkanen.
Ja aurinko paistoi yli pakkaskiteisten peltojen ja poro sai päivän
kunniaksi täyden pesuvadillisen ohrataikinaa, jota se on oppinut
syömään leipäkoulussaan.
Ja onpa kuin itse taivaan Jumala tällä erää suosisi poikani
maailmaantuloa, sillä juuri samassa postissa, jossa sinun kirjeesi
tuli, saapui minulle kokonainen iso seteli rahaa -- omaa rahaa. Tosin
se tuli kovan taistelun perästä, mutta tulihan kumminkin.
Ilmoita se piltille!
Voi kuinka minua kaivelee ettei rinnoistasi heru luonnollista
ravintoa sille pienelle. Sentähden kai kaikki lapsemme ovat niin
herkät... Hoidatko itsesi nyt hyvin? Määrätty aika, muista se, vaikka
niiltä tuntuisi. Koko sinun hermostosi vaatii korjausta. Kummallista
että _heti_ kysyt, sopiiko sinun matkustaa kaupunkiin. Tietysti saat,
_jos_ se mielestäsi on sopivaa. Ja tietysti minä varustaudun siihen
että kun sanot meneväsi viikoksi, viivytkin neljä viikkoa.
Mutta siitä hyvästä täytyy sinun minulle tuoda sitä raittiusmiesten
kiroamaa vaarallista juomaa, sillä minä tahdon joskus murheessa ja
sairaudessa "lohdutusta ystäväin seurassa" -- hymm.
Ja se tietenkin kannattaa aivan yhtä hyvin ja huonosti kuin joku
muukin ylellisyys. Siinä sait!
Suostunpa suostun siis lopultakin, ja sinulle voi olla hyväksi,
jos vain lapsen suhteen raahdit lähteä -- nythän tosin on helpoin
siitä erota ennenkuin sydän tarttuu -- mutta muista se että
rakennuspuuhista ei tule mitään, jos me nyt rupeamme omilla varoilla
paljon matkustelemaan.
Se sinun unelmoitu _oma kotisi?_ Yhden asian vain tiedän varmasti
tällä kertaa: Sinä sait minulle pojan ja minä ylistän sinua ja
suutelen sinua hengessäni. --
_Orjo_.
P. S. Hänen nimensä! Keijo Varjomo? Sortimo Sotavalo? Sano sinä!
Suopunki 3 p. helmikuuta.
Rakas Orjo!
Ei sitä nimeä! Tähtiä eli jotain tähtitaivaasta minäkin sen tahtoisin
muistuttavan.
Sinun kirjeesi oli niin hyvä ja niinkuin suloista voidetta kipeille
haavoille, niin että katkeruus kaikki mielestä katoaa ja hyvä saa
vallan. Tahdon säilyttää, viime kirjeesi, kaikki hyvä tulee sinusta
siinä niin näkyviin ja kuinka sinä katsot asioita kauniisti. Ei
minusta ole vielä kirjoittajaksi. Siitä hammaslääkärille menosta ei
tule mitään, tohtori pitää liian heikkona, vaan vielä talvikelin
aikana minun täytyy päästä ja rahat pyydän muualta. Lupaathan Orjo
että ennen vappua saan käydä hammaslääkärissä?
Ensi viikolla, jos ei erikoista tapahdu, tulemme kotiin pikku
siskojen luo. Ei suinkaan sieltä mahtaisi joutaa kukaan nainen
noutamaan ja sinä voisit samalla tulla, jos tahtoisit? Se sinun
"ryyppyturkkisi" pitäisi saada tänne. Saan minä täältä kumppanin
lasta tuomaan, jos ei muuten sovi. Pitäisi antaa sana sille uudelle
palvelustytölle että tulisi palkasta sopimaan. Jos ei Lyydi tule,
niin otan Outin.
Enpä sano, _minkänäköinen_ poika on. Kiltti tuo vain on ja suloinen.
Lämmin tervehdys isälle ja pikku tytöille.
_Mirjamilta_.
Mailan Loviisalle seuraa tossut.
P. S. 5 p. sunnuntaina. Tämä kirje on ollut postissa jo mutkan, vaan
jäi pois. Hyvin voimme ja luulen kykeneväni matkustamaan, odotan vain
sieltä tietoja. Rouvat täällä ovat kantaneet minulle hyvyyksiään:
alaglassit, hyytelöt ja sokerikakut. En voi sinne tultuani saunaan
mennä. Agnes hommaisi sinisen hameeni kuntoon.
Pienet kullannuppuseni, kuinka minulla on teitä ikävä! Ajattelen että
istut siellä, lapsukaiset polvillasi ja juttelet eli loruat pikku
pojasta.
Olkaa tervehdityt _Mirjamilta_.
Syrjäkorven Kontiosta Suopungin Sulolaan 6-7 p. helmikuuta.
Koko kartano nukkuu eikä tiedä tuon taivaallista, kuinka pakkanen,
puhurin poika, kiljuu nurkissa. Uteliaana kurkistan lämpömittariin,
joka tällä haavaa osoittaa -26 astetta Cels. Ja kuu kumottaa kuin
hullu aave ja tähdet pitävät pientä sirinää kuni miljoonat hopeiset
porokulkuset. Oh kuinka minä nautin tällaisella kuivalla pakkasella,
olinpa sisällä tai ulkona; ilma on niin kevyt hengittää ja järki on
selvä ja sydän vielä enemmän paikoillaan kuin Runebergin Dufvalla,
Runebergin, jonka syntymäpäivää muka eilen vietimme raahaamalla
Orpokodin neitejä pulkissamme siinä määrin että porot uhkasivat tehdä
lakon. Minä "suomalaistutan" neiti Brandia metsäherra Bukefalon mitä
suurimmaksi kauhuksi ja olen varma siitä että tämän kylän juoruakat
-- niihin luettuina monta maskuliiniakin -- sanovat: "Orjo, nainut
mies, hakkailee neiti Brandia!" Se oli näet minun vuoroni eilen
käydä "leimaamassa Koskenlinnan puita", vaan tulevana sabbattina
taas on sen kenraalin pojan virkavuoro. Ja hänet minä naitan Gisela
neidin kanssa niin että helähtää ja pulkka kolahtaa portinpieleen.
Kuvitteleppas lisäksi: hyvin vakavalla naamalla eilen tuumiskelin
pororetkestä kahdenkesken neitsyt Abbedissan kera Suopunkiin.
Olisitpas vain nähnyt hänen silmiensä loistoa! Mutta Jeppe
Niilonpoika hänet hylkäsi -- sen rumilaan -- kun "Kirppu" väsähti
Rakkauden törmässä ja herra Knaapen täytyi ruveta rahtimieheksi
saamatta viittä penniä kilolta. Mutta enpä juttele siitä eilisestä
sen enempää, sillä sen enempää siitä eivät paremmatkaan osaa kertoa.
Ja nyt sinun kirjeesi vastaus: Pysy siellä vielä toistaiseksi äläkä
turhaan hätiköi muka lähteäksesi pakomatkalle Egyptiin Betlehemissä
syntyneen piltin kera, vaikka Herodes pelotteleisikin. Sehän on
vasta kaksiviikkoinen ensi perjantai-iltana; ei sitä nyt panna 30
asteen pakkaseen, ja mikä pääasia: Sinä, koska olet heikko, _et
saa vielä tulla tänne_. Näin sanoo oma miehesi. Minä en ota sinua
vielä vastaan, mutta lupaan ja uhkaan itse ensin käydä rauhallisesti
nuuskimassa asiain todellista tilaa ensi pyhän tienoissa ja viivyn
pari päivää, mutta Sinä et sittenkään saa lähteä vielä minun
matkaani, vaan jäät koreasti sinne vielä ainakin yhdeksi, mutta
mieluimmin kahdeksi viikoksi ja tulet vasta sitten kun poikanen on
1 kuukauden ikäinen. Saat luvan totella käskyäni, sillä minulla
on aivan järkisyyt kieltooni, vieläpä sydämenkin syyt, jos oikein
ymmärtänet etkä ole epäluuloinen.
Mitä siihen tulee että nyt, sikäläisen lääkärin lausunnon mukaan,
olet muuttanut ohjelmasi kaupungissa käynnin suhteen, niin sanon vaan
että kun kerran tulet Syrjäkorpeen ja kiinnyt kolmen lapsen äidiksi
ja ne puolestaan sinuun kaikilla juonillansa ja sielunvarpaillansa,
niin älä usko että sinulla silloin on helppo repäistä itseäsi irti ja
lähteä ennen vappua matkoille. Jääpi lähtemättä, siitä olen varma, et
näy osaavan laskea, mitä on sattuva...
Mutta nyt, juuri siitä situatsiosta, missä olet, olisi sinun
helpoin päästä tuolle reissulle, jos vain ehtisit vahvistua ennen
maaliskuuta. Ja meille, lapsille ja minulle, olisi helpoin kestettävä
_yhteenperään jatkuva erilläolo_ -- näes tottumus, tottumus, tuo
ihmeellinen, jonka takana häämöttää _toivo_ sen aina kestää,
mutta voisihan sattua että toisen erilläolon takana ei olisikaan
samaa toivoa ja silloin ei kumpikaan, et edes sinä, kestäisi
erkanemista. Punnitse siis. Matkarahoista älä puhu tuhmuuksia:
sinulla yksinkertaisesti ei ole kassoja eikä anteliaita ystäviä
luonnollisesti minä annan rahat. Ajattelen näinkin: menköön tosiaan
yhteenperään kaupunkiloihin tuulottelemaan rauhan ja ponnistusten
jälkeen, kukasties se nyt juuri on tuiki välttämätöntä, sillä
keväästä alkaen tai hetikin ovat taas edessä syrjäkorpelaiset
rahtikuormat, joita eivät heikot kestä Siis _vahvistusta!_ -- sehän
myös on paras kaunistumiskeino, jos sitä ajattelet.
Ikäväkö? Sinullako ikävä pikkutyttöjä -- nyt, kun sinulla on
_poikanen?_ Mitä sinä hulluttelet? Vai minun kirjeenikö, jossa
kuvailin lapsiani, sinussa sellaisen kaihon viritti? Ei ole oikeutta
aina ikävöidäkkään, tiedäppäs se, sinä kolmen lapsen hermostunut
äiti, joka näyt unhoittavan elämän vastoinkäymiset, kun olet kolme
viikkoa Suopungin Sulolassa eikä tarvitse vaihtaa kuivia pöksyjä
Sirkalle tai valvoa ja hermotella Mailan vieressä, Maila luulikin,
joka kynsii niin riivatusti unissaan yöllä, kihnuttaa, kitisee
ja muuta semmoista proosallista. Mutta _me_, kotiväki, kaikki
järjestään, nyt _kestämme kunnialla_ nuo ilmiöt, eikä koskaan vielä
ole ollut rähäkkää lasten takia _siitä asti kun menit_, hyvä ja
arvoisa rouva, eikä koskaan kukaan ole juossut portaille ulvomaan
että missä se piika Kaija taas lurjustelee muka --! Niin, rakas
Mirjam, ja oletko unhoittanut että rakas miehesi, joka muka on
hengen mies ja aikoo sillä elättää kolme lasta ja _rakentaa talon
paperista_, oletko unhoittanut että hänkin yhä asuu kotonaan eikä
hänellä ole muuta työhuonetta kuin pieni nurkkakammio, jonne --?
Vaan sinä tulla tupsahtaisit noin heikkona ja minä saisin heti kokea
kaikki huolet. Sillä sinua piirittävät tyttösemme kuin kesäkärpäset
etkä kestäisi hermoillasi kolmea yötä enempää. Mitä hyötyä, mitä
iloa, mitä siunausta siis kenellekään?
Ennemmin minä maksan 50 markkaa Suopungin Sulolassa olostasi kuin
Syrjäkorvessa 100 markan tappion joka kuukaudelta, mikä sairauden ja
hermoheikkouden takia menee hukkaan. Sehän lienee selvää logiikkaa.
... Ja nyt se "kukko" taas laulaa viereisessä huoneessa, älä siis
minua kolmasti kiellä. Pyykinpesijättäretkin arvelevat ettei rouvan
pitäisi hätäillä sen poikasensa tulon kanssa. Me emme kukaan halaja
sinua nähdä _heikkona_, otappas se huomioosi, rakas ystävä, ja
muistaos että olet perheen äiti, oikean perheen, joka sinulta paljon
odottaa. Ja niin kiduttavaa kuin olkoonkin -- _sinulle_ on parempi
olla minusta erilläsi koko talvi ja osaksi senkin tähden pakotan
itseni, pitääkseni itseni kurissa ja miehuuden voimassa, urheiluun
ja kaikenlaisille matkoille. Täytyy kestää kaikki aviolliset asiat,
kun kerran on ja tahtoo olla avioliitossa ja koettaa tehdä parastansa
lasten vuoksi ja äidin sydämen lepyttämiseksi.
Ja minä, aviomies, olen nyt kahleeton vanki. Minulla on täysi vapaus
enkä minä sitä käytä väärin. Mutta hittoko tässä nyt saarnaamaan
sukupuolimoraalista, se ei ollut tarkoitus. Taitaa olla ihan sydänyö
-- poro helistelee sarvitiukujaan, vaan onpa sillä jäkälävuori
edessään.
* * * * *
Voi jos sinä Mirjam kuuden vuoden avioelämän jälkeen oppisit
kerrankin sen hyvän tavan että _luottaisit_ minuun etkä minusta
ajatteleisi mitä tahansa ensimäisen vaikutelman mukaan, miltä
milloinkin näytän, millaista kieltä käytän tai miten sinun
läsnäollessasi käyttäydyn. Jos tietäisit erään psykoloogisen ujouden
ja jos tietäisit minun luonteeni perinnäiset vastakohtaisuudet,
niin useinkin välttyisi elämässämme monta monituista pahaa, mikä on
kumpaakin myrkyttänyt. Sinä panet niin typerästi paljon merkitystä
siihen mitä esimerkiksi sanon sinusta vierasten kuullen -- sinä
esiinnyt sovinnaisena ihmisenä, tuomitset juuri niinkuin toiset
porvarissielutieteen lakien mukaan etkä jaksa asettua yläpuolelle
kaiken niinkuin sinun, juuri sinun, minunlaiseni "kummallisuuden"
elämäntoverina, pitäisi. Tuhatverroin voittaisit elämän paraita
voittoja, omantunnon ja rakkauden tyydytyksiä, jos minuun luottaisit
ja kuunteleisit sydämeni pohjasäveleitä -- tietäen myös minkä ikuisen
surun sävelen siellä täytyy soida ja mistä tuskastus tulee.
Onko elämässä suurempaa kuin hyvä ymmärrys, luottamus toisiinsa,
suloinen sopu ja yhteys, jota oikeastaan ei kuolemakaan eroita,
kun käsitämme itsemme henkiolentoina, jotka kaihoamme rauhaa ja
totuutta... pois kaikesta vääryydestä ja pettymyksistä.
Nyt on tosiaan yö. Jää hyvästi!
_Orjo_.