Tuossapa heidän kulkiessansa porttia kohti, katso Taivaallisen
sotaväen joukko tuli heitä vastaan, ja toinen noista kahdesta
loistavasta olennosta sanoi tälle joukolle: "Nämä ovat ne miehet,
jotka rakastivat meidän Herraamme, maailmassa ollessaan, ja
hyljäsivät kaikki Hänen pyhän Nimensä tähden. Hän lähetti meidät
heitä noutamaan, ja me olemme heidät tuoneet niin lähelle heidän
ikävöimäänsä matkan määrää, että he pääsevät sisälle käymään,
ilolla nähdäkseen Vapahtajansa kasvoista niin kasvoihin." Silloin
riemuitsi Taivaallinen sotajoukko, sanoen: "Autuaat ovat ne, jotka
ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut." Samalla tuli heitä
vastaan myös muutamia Kuninkaan pasunansoittajia, valkoisiin ja
kiiltäviin vaatteisin puettuina, ja nämä saivat pasunainsa kirkkaisin
ja heleisin sulosointuihin itse taivaatkin kajahtamaan. Riemuiten
ja pasunainsa pauhatessa he lausuivat tuhannet tervetuliaiset
Kristitylle ja hänen toverillensa. [Ilm. 19: 9]
Sen jälkeen he asettuivat vaeltajain ympärille joka puolelta:
muutamat eteen, toiset taakse, jotkut oikealle puolelle, toiset
vasemmalle, ikäänkuin suojellakseen heitä ylempiin seutuihin
mentäessä. Ja niin heidän kulkeissansa riemu lakkaamatta raikui ja
suloinen soitto kaikui korkeammassa kuorossa, niin että ken sen
nähdä olisi voinut, olisi luullut itse Taivaan tulleen alas heitä
vastaan-ottamaan. Yhdessä he yhä kulkivat, ja pasunansoittajat ne
sekä suloisilla sävelillä että katseilla ja liikkeillä myötäänsä
osoittivat Kristitylle ja hänen veljelleen, kuinka tervetulleita he
olivat heidän seuraansa, ja kuinka iloista heidän oli tulla heitä
vastaan. Ja silloin tuntui noista kahdesta vaeltajasta kuin oltaisiin
jo taivaassa, ennenkuin olivat sinne saapuneetkaan; niin yleni heidän
mielensä, kun enkeleitä katselivat ja heidän ihanata soittoansa
kuuntelivat. Täällä oli itse Kaupunkikin heidän näkyvissänsä, ja
he olivat kuulevinaan, kuinka siellä kaikki kirkonkellot soittivat
tervetuloa heille, mutta ennen kaikkea täytti heidät se ihana ja
suloinen ajatus, että he saavat asua siellä senkaltaisessa seurassa
iankaikkisesta niin iankaikkiseen. Oi missä on se kieli tai kussa se
kynä, joka kyllin kykeneisi kuvailemaan heidän riemuansa!
Ja näin he saapuivat portille.
Portille tultuansa, he näkivät sen kamanaan kultaisilla kirjaimilla
kirjoitettuna: "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että
heidän voimansa elämän puussa olisi, ja he porteista kaupungin
sisälle menisivät." [Ilm. 22: 14]