Silloin minä näin unessani, kuinka nuo loistavat olennot käskivät
vaeltajia ääntämään portilla. Sen he tekivät, ja silloin ilmaantui
muutamia miehiä portin päälle katsomaan, nimittäin Enok, Moses,
Elias ynnä muita, joille ilmoitettiin: "Nämä vaeltajat ovat tulleet
Turmion kaupungista rakkauden tähden tämän paikan Kuningasta
kohtaan." Senjälkeen antoivat vaeltajat esiin kumpikin pääsykirjansa,
jotka he olivat jo matkansa alussa saaneet. Kirjat vietiin sitten
Kuninkaalle, joka, luettuansa ne, kysyi: "Missä ovat nämä miehet?"
Hänelle vastattiin: "He seisovat portin ulkopuolella." Silloin käski
Kuningas: "Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy,
käydä sisälle." [Jes. 26: 2]
Nyt minä näin unessani näitten kahden miehen käyvän portista sisälle,
ja heti kuin he olivat sisälle menneet, niin katso he muutettiin ja
puetettiin vaatteilla, jotka kiilsivät kuin kulta. Ja heitä vastaan
tuli miehiä, kantaen kanteleita ja kruunuja, ja antoivat ne heille,
kanteleet ylistystä varten ja kruunut kunnian merkiksi. Ja minä
kuulin unessani, kuinka kaikki kirkonkellot Kaupungissa jälleen
rupesivat riemuisasti soimaan, ja kuinka heille sanottiin: "Käykäät
teidän Herranne iloon." Ja minä kuulin heidän itsensä kovalla äänellä
veisaavan, sanoen: "Siunaus ja kunnia ja ylistys ja voima Hänelle,
joka istuimella istuu ja Karitsalle iankaikkiseen." [Mat. 25: 23,
Ilm. 5: 13,14]
Juuri kuin portit avattiin miesten mennä sisälle, katsahdin minä
heidän jälkeensä, ja katso Kaupunki paistoi kirkkaana kuin aurinko;
kadutkin olivat kullalla lasketut, ja siellä kulki paljo ihmisiä,
kruunut päässä, palmut ja kultaiset kantelet käsissä, ylistystä
veisaten.
Siellä oli niitäkin, joilla oli siivet, ja jotka lakkaamatta
toisillensa huusivat, sanoen: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra." [Jes. 6:
2,3]
Ja senjälkeen he sulkivat portit. Kaiken tuon nähtyäni, olisin minä
itsekin halainnut olla heidän joukossansa.
Kaikkia näitä näkemiäni muistellessani, minä käänsin päätäni ja
katsahdin taakseni ja näin silloin Tietämättömän kävelevän pitkin
virran rantaa. Pian hän virran yli pääsi, eikä se ollut hänelle
puoleksikaan niin vaikeata kuin noille toiselle kahdelle. Sattui
näet siinä sillä kohtaa olemaan lautturi, nimeltä _Turha toivo_,
joka venheellänsä auttoi hänet virran yli. Ja niinpä minä näin
hänen, niinkuin noiden muittenkin, astuvan mäkeä ylös ja tulevan
portille. Mutta yksinänsä hän sinne saapui, eikä kenkään tullut
antamaan hänelle vähintäkään apua. Portille päästyänsä, hän katsahti
kirjoitukseen sen kamanassa ja rupesi kolkuttamaan, luullen pian
pääsevänsä sisälle. Mutta miehiä ilmaantui portin päälle, ja he
kysyivät häneltä: "Mistäs te tulette? Ja mitä täältä tahdotte?" Hän
vastasi: "Minä olen syönyt ja juonut Kuninkaan seurassa, ja Hän
on opettanut meidän kaduillamme." Senjälkeen he kysyivät häneltä
pääsykirjaa, viedäksensä sen Kuninkaan nähdä. Silloin hän rupesi
haparoimaan sellaista poveltansa, mutta ei hän sieltä mitäkään
löytänyt. Miehet kysäisivät: "Eikö teillä ole?" Mutta ei hän
sanaakaan vastannut.