Virran toisella rannalla he näkivät jälleen nuo kaksi miestä
kirkkaissa vaatteissa heitä odottelemassa. Vaeltajain astuessa
rannalle, he tervehtivät tulijoita, sanoen: "Me olemme palvelevaisia
henkiä, palvelukseen lähetetyt niille, joitten pitää autuus perimän."
Ja he läksivät käymään porttia kohden. [Hebr. 11: 4]
Nyt on huomattava, että Kaupunki sijaitsi valtavan korkealla
vuorella, mutta sittenkin astuivat vaeltajat ylös mäkeä helposti,
heitä kun nuo kaksi miestä käsivarsista kannattelivat. Kuolevaiset
vaatteensakin he olivat jättäneet jälkeensä virtaan, sillä vaikka he
olivat puku yllään virtaan astuneet, niin vaatteitta he olivat siitä
nousseet. Niinpä he nyt kevein ja kiirein askelin astuivat, vaikka
perustus, jolle Kaupunki rakettu oli, asui pilviäkin korkeammalle.
He kulkivat yläilmaisten seutujen kautta, suloisissa puheluissa ja
iloiten siitä, että olivat niin onnellisesti virran yli päässeet, ja
että heitä niin herttaiset seuralaiset palvelevat.
Keskustelu koski tämän tienoon ihanuutta, ja loistavat olennot
kertoivat, ett'ei tätä kauneutta ja ihanuutta voi sanoin selittää.
"Siellä", sanoivat he, "on Sionin vuori, siellä taivaallinen
Jerusalem, siellä monen tuhannen enkelin ja täydellisten
vanhurskasten joukko. Te olette nyt", haastelivat he, "menemässä
Jumalan paratiisiin. Siellä te saatte nähdä elämän Puun syödä sen
lakastumattomia hedelmiä. Ja sinne tultuanne, teille annetaan
valkoiset vaatteet, ja te saatte joka päivä olla ja elää Kuninkaan
kanssa, niin aina iankaikkiseen. Siellä ette enää senkaltaista
näe kuin tuolla alempana, maan päällä ollessanne, ette surua
ettekä sairautta, ette tuskaa ettekä kuolemata, sillä ne entiset
pois menivät. Te tulette nyt Abrahamin, Isakin ja Jaakobin tykö
ja profettain tykö, miesten tykö, jotka Jumala on korjannut pois
tulevaisesta pahasta, ja jotka nyt sijoillansa lepäjävät, vaeltaen
Hänen vanhurskaudessansa." [Hebr. 12: 22-24, Ilm. 2: 7, 3: 4,5, 22:
4,5, Ilm. 21: 3,4]
Vaeltajat kysyivät senjälkeen: "Mitä meidän pitää tekemän siinä
pyhässä paikassa?" Ja heille vastattiin: "Teille on tuleva lohdutus
kaikista tuskistanne ja riemu kaikista murheistanne; teidän pitää
niittämän, mitä kylväneet olette, hedelmiä kaikista rukouksistanne
ja kyyneleistänne ja huokauksistanne, joita teillä Kuninkaan tähden
matkallanne ollut on."
"Siellä teidän pitää kantaman kultaista kruunua ja riemuiten
lakkaamatta näkemän ja katseleman Pyhää, jonka saatte nähdä
'niinkuin Hän on'. Siellä saatte taukoamatta palvella ylistyksellä
ja riemuhuudoilla ja kiitoksella Häntä, jota maailmassakin tahdoitte
palvella, vaikka se vaikeatakin oli lihanne heikkouden tähden.
Siellä ihastuvat teidän silmänne, nähdessänne, ja korvanne,
kuullessanne Kaikkivaltiaan ääntä. Siellä iloksenne taas kohtaatte
ystävänne, jotka ennen teitä ovat sinne menneet, ja siellä tekin
riemuiten vastaanotatte jokaisen, joka siihen pyhään paikkaan
teidän jälkeenne tulee. Siellä te myös puetaan kunnialla ja
majesteetilla ja sijoitetaan vaunuihin, jotka ovat soveliaat Kunnian
Kuninkaan seuralaisten ajella. Koska Hän pasunan soidessa tulee
pilvissä, niinkuin tuulen siivillä, silloin te ynnä Hänen kanssansa
ilmaannutte. Ja koska Hän tuomio-istuimelle istuu, silloin te istutte
Hänen kanssansa. Ja koska Hän tuomionsa julistaa kaikille kuin pahaa
tehneet ovat -- olkoot enkeleitä tai ihmisiä --, niin on teilläkin
äänenvalta siinä tuomitsemisessa oleva, sillä he olivat sekä Hänen
että teidän vihollisianne. Ja koska Hän Kaupunkiin palajaa, silloin
tekin sinne menette pasunan soidessa ja olette lakkaamatta Hänen
kanssansa." [Gal. 6: 7,8, l Joh. 3: 2, Jud. 15, 1 Kor. 6: 2,3, 1 Tess.
4: 13-17]