_Kristitty_: Salli minun nyt vastata tuohon uskosi tunnustukseen:
1. Sinun uskosi on luuloteltua uskoa; senkaltaisesta ei Sana mitään
tiedä.
2. Sinun uskosi on väärää uskoa, se kun tekee tyhjäksi
vanhurskauttamisen Kristuksen personallisen vanhurskauden kautta ja
sijaan panee sinun oman vanhurskautesi.
3. Tällaisen uskon mukaan Kristus ei vanhurskauttaisikaan sinua
itseäsi, vaan sinun työsi, ja sinut itsesi töittesi tähden. Ja
sellainen usko on väärä.
4. Tällainen usko on petollinen. Se jättää sinut vihan alle Jumalan
Kaikkivaltiaan päivänä, sillä vanhurskauttava usko matkaan saattaa
sen, että sielu, tuntiessaan lain kautta joutuvansa perikatoon,
pakenee Kristuksen vanhurskauden turviin. Tämä Hänen vanhurskautensa
ei kumminkaan ole mikään armon toimi, jolla hän kuuliaisuutesi
tekisi Jumalan edessä otolliseksi, vaan se on hänen personallinen
lainkuuliaisuutensa, jonka kautta Hän on meidän edestämme tehnyt
ja kärsinyt kaiken sen, mitä meidän olisi pitänyt tehdä ja kärsiä.
Tämän vanhurskauden, sanon minä, oikea usko omaksensa omistaa ja sen
vaatteisin verhottuna sielu astuu tahratonna Jumalan eteen, joka
hänet vastaanottaa ja kadotuksesta pelastaa.
_Tietämätön_: Jopa nyt! Teidän mielestänne meidän siis pitäisi panna
luottamuksemme siihen, mitä Kristus omassa personassaan on tehnyt
ilman meitä! Tämä harhaluulo päästäisi valloilleen meidän himomme ja
sallisi meidän elää oman mielemme mukaan. Mitäpäs sillä sitten onkaan
väliä, miten täällä eletään, jos Kristuksen personallinen vanhurskaus
meidätkin kaikesta vanhurskauttaa, kunhan vaan uskomme sen!
_Kristitty_: Tietämätön sinun nimesi on, ja nimesi mukainen sinä
itsekin olet. Tuo vastauksesikin todistaa olevani oikeassa. Sinä et
tiedä, mitä vanhurskauttava vanhurskaus on, etkä sitäkään, mitenkä
sinä, uskon kautta siihen, voisit sielusi pelastaa joutumasta
Jumalan ankaran vihan alaiseksi. Et myöskään tiedä, mitä todellisia
seurauksia on autuuttavasta uskosta tähän Kristuksen vanhurskauteen,
joka sydämen taivuttaa ja voittaa Jumalan puoleen Kristuksessa, niin
että se rakastaa Hänen nimeänsä, Hänen sanojansa ja teitänsä ja Hänen
kansaansa. Toisin siis kuin sinä tiedottomuudessasi luulottelet.
_Toivorikas_: Kysy häneltä, tokko Kristus milloinkaan on hänelle
taivaasta ilmestynyt.
_Tietämätön_: Vai niin! Oletteko tekin niitä ilmestysten miehiä?
Minun mielestäni kaikki se, mitä te ja muut teidän kaltaisenne tästä
asiasta sanovat, on pelkkää sairasmielisten aivojen luomaa.
_Toivorikas_: Mitä puhutkaan, mies! Kristus on Jumalassa niin salattu
kaikelta inhimilliseltä käsittämiseltä, ett'ei ihminen saata päästä
Häntä tuntemaan ja sen kautta pelastustansa saamaan, ellei Isä Jumala
Häntä hänelle ilmoita.
_Tietämätön_: Se on teidän uskonne, vaan ei minun. Ja sittenkin
-- siitä olen varma -- minun uskoni on yhtä hyvä kuin teidänkin,
vaikk'ei minulla olekaan niin paljon kummallisia päähänpistoja kuin
teillä.
_Kristitty_: Sallikaas minun pistää sananen väliin. Teidän ei sovi
puhua noin kevytmielisesti tästä asiasta. Minä väitän rohkeasti
(niinkuin minun kelpo kumppalinikin on tehnyt), ett'ei kenkään pääse
tuntemaan Jesusta Kristusta, ellei Häntä Isä hänelle ilmoita.
Ja jos uskokin, jolla sielu liittyy Kristukseen, oikeaa uskoa
on, niin täytyy sen olla Hänen väkevän voimansa ylenpalttisen
suuruuden vaikutusta. Mutta tämä uskon vaikutus näyttää olevan
sinulle, mies parka, tuntematon asia. Heräjä siis unesta, huomaa
oma viheliäisyytesi ja pakene Herran Jesuksen tykö. Hänen
vanhurskautensa, joka Jumalan vanhurskaus on (sillä Hän itse on
Jumala), pelastaa sinut kadotuksesta. [Mat 11: 27-,1 Kor. 12: 3. Ef.
1: 18, 19]