_Tietämätön_: Olkaa hyvä ja sanokaa, millaiset ajatukset teidän
mielestänne ovat hyviä ja millinen elämä Jumalan käskyjen mukaista?
_Kristitty_: Hyviä ajatuksia on monenlaisia: muutamat koskevat meitä
itseämme, muutamat Jumalaa, muutamat Kristusta ja muutamat muita
asioita.
_Tietämätön_: Millisiä ne hyvät ajatukset omasta itsestämme ovat?
_Kristitty_: Jotka pitävät yhtä Jumalan sanan kanssa.
_Tietämätön_: Milloinkas meidän ajatuksemme omasta itsestämme pitävät
yhtä Jumalan sanan kanssa?
_Kristitty_: Kun tuomitsemme itsemme samalla tavoin kuin Jumalankin
sana. Sanonpa selvemmin: Jumalan sana sanoo luonnollisessa tilassa
olevista ihmisistä näin: "Ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään.
Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään." Ja taas se sanoo:
"Kaikki ihmisen sydämen aivoitus on ainoastansa paha joka aika." Ja
taas: "Ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta." Niinpä
siis, jos näin ajattelemme omasta itsestämme ja sen myöskin tunnemme,
silloin ovat ajatuksemme hyviä ajatuksia, ne kun ovat Jumalan sanan
kanssa sopusoinnussa. [Rom 3: 10,12. 1 Mos. 6: 5. l Mos. 8: 21.]
_Tietämätön_: En usko ikinä, että minun sydämeni olisi niin paha.
_Kristitty_: Siksipä ei sinussa ole yhtään hyvää ajatusta itsestäsi
ollutkaan, ei ikinä. Mutta sallihan jatkaani. Samoin kuin sana
tuomitsee ihmisen sydäntä, samoin se tuomitsee hänen teitänsäkin.
Jos nyt ajattelemme sydämestämme ja teistämme samoin kuin Sana niitä
kumpiakin tuomitsee, silloin ne ovat kumpaisetkin hyviä, koskapa
pitävät Sanan kanssa yhtä.
_Tietämätön_: Sanokaa selvemmin, mitä tarkoitatte.
_Kristitty_: Sanoohan Jumalan sana: "Ihmisen tiet ovat vääriä teitä,
vastahakoisia ja häpeällisiä." Se sanoo: "He ovat luonnostansa
poikenneet hyvältä tieltä eivätkä ole sitä tunteneet." Jos ihminen
näin ajattelee teistänsä, jos hän, sanon minä, tekee sen syvällä
sydämen nöyryydellä, silloin on hänellä hyviä ajatuksia teistänsä, ne
kun silloin pitävät yhtä Jumalan sanan tuomioitten kanssa. [Ps. 125:
5, Sananl. 2: 14,15, Rom. 3:12]
_Tietämätön_: Mitkäs ovat hyviä ajatuksia Jumalasta?
_Kristitty_: Ajatuksemme Jumalasta, niinkuin ajatuksemme omasta
itsestämmekin, ovat silloin hyviä kuin ne pitävät yhtä sen kanssa,
mitä Sana Hänestä sanoo, s.o. kun ajattelemme Hänen olennostaan
ja ominaisuuksistansa, niinkuin Sana neuvoo. Siitä en nyt saata
sen laveammalti lähteä puhumaan. Hänen suhteestansa meihin sanon
kumminkin: silloin meillä on oikeat ajatukset Jumalasta, kun
ajattelemme Hänen tuntevan meidät paremmin kuin itse itsemme ja Hänen
näkevän meissä syntiä silloin ja siinä kuin itsessämme emme niitäkään
näe; -- kun ajattelemme, että hän tuntee meidän sisimmäisetkin
ajatuksemme, ja että sydämemme, kaikkine salaisine komeroineen, on
alati avoinna Hänen silmäinsä edessä; -- ja myös, kun ajattelemme,
että kaikki oma vanhurskaus Hänen edessänsä haisee, ja ett'ei Hän
siedä nähdä meitä edessänsä parhaimpiinkaan töihimme luottavina.
_Tietämätön_: Pidättekös minua niin tyhmänä, ett'en luulisi Jumalan
näkevän kauemmaksi kuin minä, tai että aikoisin astua Jumalan eteen
sen perustuksella, mitä parhainta olen aikoin saanut?
_Kristitty_: Mitäs mieltä sinä sitten tässä asiassa oletkaan?
_Tietämätön_: Lyhyesti sanoen, minun ajatukseni on se, että minun
pitää uskoa Kristukseen, saavuttaakseni vanhurskautusta.
_Kristitty_: Kuinka! Pitääkö muka sinun uskoa Kristukseen, vaikk'et
huomaa tarvitsevasi Häntä? Et sinä tunne perisyntiäsi etkä
tekosyntiäsi, vaan on sinulla omasta itsestäsi ja töistäsi sellainen
luulo, että selvään näkee sinussa miehen, joka ei milloinkaan ole
katsonut tarvitsevansa Kristuksen personallista vanhurskautta,
päästäksensä Jumalan edessä vanhurskaaksi. Kuinkasta saatat
sanoakaan: Minä uskon Kristukseen?
_Tietämätön_: On minun uskoni sittenkin kyllin hyvä.
_Kristitty_: Mitäs sinä sitten uskot?
_Tietämätön_: Minä uskon, että Kristus on kuollut syntisten edestä,
ja että minä pääsen kirouksen alta ja tulen vanhurskaaksi Jumalan
edessä, joka armollisesti ottaa lukuun sen, että olen Hänen lailleen
ollut kuuliainen. Tahi näin: Kristus saattaa ansionsa voimalla Isänsä
katsomaan täytetyiksi minun uskonnolliset velvollisuuteni, ja niin
tavoin tulen minä vanhurskaaksi.