_Tietämätön_: Te astutte niin nopeaan; en minä saata perässänne
pysyä. Menkää tee siis vain edeltä; minun täytyy jäädä hiukan taammas
teistä.
Kristitty ja Toivorikas puhuivat silloin näin:
Oi, Tietämätön! Aikaa sull' on, vielä
Tahdotkos omall' yhä käydä tiellä
Ja naurain neuvoja, näin rientää vain
Sokeena syviss' synneissäsi ain?
Heräjä, mies, pysähdy, pelkos heitä,
Käy neuvon jälkeen pelastuksen teitä.
Mut pilkaten jos jatkat, -- muista, mies,
Jo ikiturmioon sun päättyy ties!
Kristitty kääntyi nyt matkatoverinsa puoleen, sanoen: "Käy, ystäväni
Toivorikas, käy. Kahden kesken me nähtävästi jälleen saamme kulkea."
Minä näin sitten unessani heidän astuvan kiiruusti eteenpäin ja
Tietämättömän hiljaa laahustavan perässä. Kristitty virkkoi tuossa
toverilleen: "Kovin minun on sääli mies parkaa. Huonosti hänen
lopulti sittenkin käy."
_Toivorikas_: Voi kuitenkin! Hänen kaltaisiansa on meidän kaupungissa
viljalti; kokonaisia perheitä, kokonaisia katuja; ei puutu niitä
vaeltajainkaan joukossa. Ja jos heitä löytyy niin runsaasti meidän
puolella, kuinka paljo löytyneekään hänen synnyinseudullaan!
_Kristitty_: Niinhän sanotaankin sanassa: "Hän on soaissut heidän
silmänsä, niin ett'ei heidän pidä näkemän" j.n.e. Mutta kun nyt
olemme kahden kesken, niin sanokaas, mitä te arvelette moisista
ihmisistä? Luuletteko, ett'ei heissä ole milloinkaan synnintuntoa, ja
ett'eivät he siis koskaan pelkää olevansa vaarallisessa tilassa?
_Toivorikas_: Vastatkaas, hyvä veli, itse tähän kysymykseen; tehän
olette vanhempi mies.