KUN ROSVOT RYNTÄÄVÄT.

_Toivorikas_: Olisinpa rosvojen tähden suonut, että siinä olisi

ollutkin Armoitettu eikä Vähäuskoinen.

_Kristitty_: Kylläpä hänellä siinä silloin olisi ollut täysi työ ja

tekeminen, sillä se minun täytyy sanoa teille -- Armoitettu osaa

taitavasti käyttää aseitansa, ja taistelussa hän kyllä puolensa

pitää, niin kauan kuin voi vihollisiansa miekallansa torjua, mutta

jos Arka ja Varoilija tai muu ken hyökkää häneen kiinni, silloin

hänen on vaikea pysyä pystyssä. Ja eihän maassa makaavasta mihin ole,

senhän ymmärrätte.

Ken ikänänsä Armoitettua tarkoin kasvoihin katselee, on siinä

näkevä arpia ja iskunjälkiä, ja tämä todistaa selväksi sen, mitä

minä vast'ikään sanoin. Kerran kuuluu hän taistelussa ollessaan

sanoneen: "Me epäilimme jo hengestämme". Kuinkapas saivatkaan nuo

julkeat konnat kätyreineen, Davidin valittamaan, vaikeroimaan ja

parkumaan! Kuinka Heman ja Hiskia vaikka aikoinansa olivatkin

sotasankareita, saivat ponnistella heidän ahdistaminansa ja joutuivat

sittenkin perinpohjin allekynsin! Pietari koetti kerran hänkin tehdä

voitavansa, vaikka moniaat sanovat häntä apostolien ruhtinaaksi, niin

joutui hän noitten rosvojen kynsissä niin ahtaalle, että säikähti

viheliäistä palkkapiikaa. [2 Kor. 1: 8,9, Ps. 88.]

Heidän kuninkaansa on sitä paitsi heitä lähellä viheltämän päässä;

hän ei milloinkaan poistu heistä kuulemaa kauemmas, ja jos heidän

joskus huonosti käy, tulee hän avuksi, mikäli mahdollista. Hänestä on

sanottu: "Jos hänen tykönsä mennään miekalla tai keihäillä, aseilla

tai haarniskoilla, niin ei hän itseänsä liikuta. Ei hän rautaa

tottele enempää kuin kortta, eikä vaskea enempää kuin lahopuuta. Ei

häntä nuolet karkoita, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasama on hänen edessänsä niinkuin korsi, hän pilkkaa liehuvia

keihäitä." Mitäs sellaisessa tapauksessa voi tehdä? Totta kyllä, että

jos ihmisellä joka kohdassa olisi Jobin ratsu, ja jos hän taitaisi

ja rohkenisi sillä ratsastaa, niin silloin hän suuria aikaan saisi.

"Hänen kaulansa on koristettu hirnumisella; hän ei peljästy, niinkuin

heinäsirkka; peljättävä on hänen sieraimiensa päristys. Hän kaivaa

maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä ja menee sota-aseita

vastaan. Hän nauraa pelkoa, ei hämmästy eikä pakene miekkaa. Vaikka

vielä viine kolisisi häntä vastaan ja keihäät ja kilvet välkkyisivät,

hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata eikä tottele vaskitorven

helinätä. Koska vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haistaa

sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun." [Job. 41: 17,

20, Job. 39: 21-25]

Moiset jalkamiehet kuin sinä ja minä -- älkäämme milloinkaan toivoko

kohtaavamme vihollista, ja milloin kuulemme jonkun toisen joutuneen

tappiolle, älkäämme kerskailko, että me muka olisimme paremmin

menetelleet, älkäämmekä imarrelko itseämme omalla miehuudellamme,

sillä sellaiset ne ahdingossa tavallisesti pahimpaan pulaan joutuvat.

Siitä on kyllä todistuksena Pietari, josta äsken mainitsin. Hän

tahtoi ylvästellä, niinpä niinkin. Hän tahtoi -- niinkuin hänen

turhamainen mielensä saattoi hänet sanomaan -- tehdä paremmin ja

puolustaa Mestariansa tehokkaammin kuin muut, mutta ketä ovat nuo

konnat niin raastelleet ja heitelleet kuin häntä?

Kristityn vaellus: Tästä maailmasta siihen kun tuleva on · 第 106 / 146 题