Kun siis kuulemme senkaltaisista rosvouksista Kuninkaan vallantiellä,
on meidän kaksi asiata varteen ottaminen:
Ensinnäkin käydä ulos haarniskoittuna, kilpi tietenkin mukana, sillä
kilvenpä puutteessa se, joka niin reippaasti kävi Leviatania vastaan,
ei voinut häntä kukistaa. Ellei meillä ole kilpeä, niin ei hän
meitä ensinkään pelkää. Siksipä hän, joka taitava oli taistelussa,
on sanonut: "Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte
sammuttaa kaikki sen ruman tuliset nuolet." [Ef. 6: 16]
Hyvä myöskin on pyytää Kuninkaalta saattojoukkoa, jopa Häntä
itseänsäkin matkalle mukaamme. Tämä se saattoi Davidin riemuitsemaan
Kuoleman Varjon laaksossa, ja Moses tahtoi kernaammin kuolla siihen
paikkaan kuin käydä askeltakaan ilman Herraa Jumalaa. Oi, veljeni,
jos Hän vain tahtoo meidän kanssamme käydä, niin miksikä pelkäisimme,
vaikka kymmenet tuhannet meitä vastaan hyökkäisivät? Mutta ilman
Häntä korskeat auttajat "lyötyin sekaan lankeavat". [Ps. 23: 4, 2
Mos. 33: 15, Jes. 10: 4]
Minä puolestani olen tätä ennen ollut taistelussa, ja vaikka minä,
Herran hyvästä suomasta, vielä olen hengissä, niinkuin näette,
en kumminkaan saata kerskailla miehuullisuudestani. Iloinen olen
oleva, jos en enää moisiin ahdistuksiin joudu, mutta pahoin minä
pelkään, ett'emme vieläkään ole kaikkia vaaroja välttäneet. Koska
minä kumminkin tähän saakka olen pelastunut jalopeuran ja karhun
kidasta, niin toivon Jumalan pelastavan meidät seuraavankin
ympärileikkaamattoman filistealaisen käsistä. [Sam. 17: 37]
Ja silloin Kristitty lauloi:
O, Vähäuskoinen! Sua, raukka, raastettiin
Ja ryöstettiin. Mut muista: se, ken uskoo, niin,
Ja kasvaa uskossaan, se tuhannetkin torjuu,
Vaan muutoin miehen kolmenkin edessä horjuu.
He astuivat edelleen, ja Tietämätön seurasi heitä. Niin he sitten
kulkivat, kunnes saapuivat sellaiseen kohtaan, missä näkivät erään
toisen tien yhtyvän heidän tiehensä. Tämä toinen tie näytti yhtä
suoralta kuin sekin, jota heidän oli määrä kulkea. Siinä he nyt
olivat epätietoisia, kumpaako tietä käydä, kumpikin kun näytti
yhtä oikoiselta. Miehet miettimään. Siinä heidän neuvotellessansa,
katso muuan musta-ihoinen mies, mutta hyvin valoisa puku yllään,
astui heidän luoksensa ja kysyi, miksi he siinä seisovat. [Tämä
välikohtaus on hämärimpiä paikkoja koko kirjassa. Sitä on koetettu
selittää monellakin eri tavalla, mutta tämä selitystapain erillaisuus
osoittaa juuri, kuinka vaikea tämä kohta on. Suomentajan muistutus.]
He vastasivat olevansa matkalla Taivaalliseen kaupunkiin, mutta nyt
joutuneensa ymmälle, kummalleko tielle lähteä.