_Toivorikas_: Tiedäs, Kristitty, minä olen sydämeni pohjaa myöten
vakuutettu siitä, että nuo kolme miestä ovat vain joukko pelkureita.
Luuletkos, että he muutoin olisivat juosseet pakoon, kuultuaan jonkun
astuvan tiellä? Miks'ei Vähäuskoinen ollut hiukan miehuullisempi? Hän
olisi, minun mielestäni, saattanut ryhtyä otteluun heidän kanssansa,
ja olisi antautunut vasta sitten kuin ei enää muu neuvo olisi
auttanut.
_Kristitty_: Moni on heitä pelkureiksi sanonut, mutta harva on sen
huomannut koettelemuksen aikana. Mitä miehuuteen tulee, niin sitä ei
Vähäuskoisella ollut. Sinä taas, veli hyvä, huomaan minä, arvelet,
että jos sinun päällesi olisi hyökätty, sinä ensin olisit otellut ja
sitten vasta antautunut. Asia on kumminkin se, että sinä luulet näin
hyvää itsestäsi nyt, kun rosvot ovat kaukana meistä, mutta annas,
että ne lähestyisivät sinua, niinkuin lähestyivät häntä, niin jopa ne
saisivat mielesi muuttumaan.
Ajattelehan vielä, että nuo ovat vain maantienrosvoja, jotka
palvelevat pohjattoman kuilun kuningasta, joka tarpeen vaatiessa itse
tulee heille avuksi, ja jonka ääni on kuin "jalopeuran kiljunta".
Minunkin päälleni hyökättiin kerran, niinkuin Vähäuskoisenkin, ja
se oli kauheata. Nuo kolme konnaa karkasivat minun kimppuuni. Minä
vastustamaan heitä, kuten Kristityn sopii, mutta he kun vaan kerran
huudahtivat, niin jo oli mestari paikalla siinä. Henkeni olisi
silloin -- niinkuin sanotaan -- mennyt menojansa, ellen minä, Jumalan
suomasta, olisi ollut puetettu koeteltuun sotisopaan. Mutta niin
haarniskoittu kuin olinkin, huomasin ylen vaikeaksi miehenä kestää.
Mitä kaikkea meille ottelussa saattaa tapahtua, sitä ei osaa sanoa
kenkään muu kuin se, joka siinä itse on osallisena ollut. [1 Piet. 5:
8]
_Toivorikas_: Niin kyllä, mutta karkuunpa he vaan läksivät,
katsokaas, luullessaan Armoitetun olevan tulossa.
_Kristitty_: Se on tosi. Pakoon he monasti ovat lähteneet, niin
he, kuin heidän mestarinsakin, Armoitetun tullessa näkyviinkään.
Eikä ihmekään, sillä Armoitettu on Kuninkaan sotasankari. Mutta
tehnettehän toki jonkun erotuksen Vähäuskoisen ja Kuninkaan
sotasankarin välillä. Eivät kaikki Kuninkaan alamaiset hänen
sotasankareitaan ole eivätkä ratkaisevana hetkenä kykene tekemään
sellaisia urostekoja kuin hän. Saattaako ajatella, että pieni lapsi
kohtelisi Goliatia, niinkuin David, tai että västäräkki olisi yhtä
väkevä kuin härkä? Toiset ovat väkeviä, toiset hikkoja; muutamilla on
luja usko, toisilla vähäinen. Tämä mies oli heikkoja, ja siksi hän
joutui tappiolle.