Silloin Kristitty virkkoi kumppalilleen: "Nyt muistuu mieleeni,
mitä minulle kerran kerrottiin eräästä hyväntahtoisesta miehestä,
_Vähäuskoinen_ nimeltään, _Vilpittömyyden_ kaupungista. Tällainen oli
tarina: Tämän tien päähän yhtyy _Lavean tien_ portilta muuan kuja,
jota sanotaan _Kuolleen miehen kujaksi_ siitä syystä, että siellä
on monta murhaa tehty. Tämä Vähäuskoinen oli lähtenyt vaeltamaan,
niinkuin mekin, sattunut istahtamaan maahan ja nukkunut siihen.
Silloin osuu Lavean tien portilta päin tulemaan tälle tielle kolme
rotevaa roistoa, nimittäin _Arka, Varoilija_ ja _Vikapää_ (kolme
veljestä). Huomattuansa Vähäuskoisen, he kiiruhtivat juoksujalassa
hänen luokseen. Mies parka oli juuri unestaan herännyt ja aikoi
lähteä edelleen. He saavuttivat hänet ja uhkaillen käskivät hänen
pysähtyä. Vähäuskoinen kävi kalpeaksi kuin aivinainen, eikä ollut
hänessä miestä puolustamaan itseänsä eikä pakoonkaan lähtemään. Arka
sanoi silloin: 'Kukkaro tänne!' Mutta kun Vähäuskoinen ei pitänyt
kiirettä, sillä hän ei olisi mielellään luopunut rahoistaan, niin
karkasi Varoilija hänen päälleen, työnsi kätensä hänen poveensa ja
veti sieltä ulos kukkaron, täynnä hopeata. Vähäuskoinen huutamaan:
'Varkaita! Varkaita!' Silloin Vikapää löi häntä kyhmyisellä
sauvallaan päähän, niin että toinen kaatui maahan. Siinä nyt makasi
Vähäuskoinen verissänsä ja oli vähällä vuotaa kuiviin. Varkaat
olivat kaiken aikaa hänen äärellänsä, mutta kuultuaan vihdoin
jonkun kulkevan tietä pitkin ja peljäten, että tulossa oli muuan
_Armoitettu, Luottamuksen_ kaupungista, saivat he jalat allensa ja
jättivät mies paran siihen yksiksensä. Hetken perästä Vähäuskoinen
toipui, nousi ylös ja koetti kontaten kulkea tietänsä. Sen pituineen
se."