Tällöin teki vaeltajain mieli lähteä edelleen, ja paimenetkin
tahtoivat päästää heidät menemään. Niin he sitten yhdessä
kulkivat vuoriston päähän. Silloin puhuivat paimenet toisillensa:
"Näyttäkäämme heille Taivaallisen Kaupungin portit, jos he sitä
kyennevät meidän kaukoputkellamme näkemään." Vaeltajat suostuivat
mielihyvällä. Ja paimenet veivät heidät korkean, _Kirkas_ nimisen,
mäen kukkulalle ja antoivat heille kaukoputken, katsella sillä.
He yrittivät katsella, mutta muistellessaan kaikkea sitä, mitä
paimenet heille viimeksi olivat näyttäneet, tunsivat he kätensä
vapisevan, eivätkä niinmuodoin voineet vakavasti kaukoputkeen katsoa.
Jotain portin tapaista he kumminkin luulivat näkevänsä ja samalla
myös jotain sen seudun ihanuudesta.
He läksivät nyt vaeltamaan jälleen ja lauloivat tämän laulun:
Mi muille vielä kätkettynä on,
Sen paimenet nää saattaa valohon.
Siis tänne käy, perille pääset vain
Sa salaisten ja syväin asiain.
Kun nyt matkamiehet olivat valmiina lähtemään edelleen, antoi yksi
paimenista heille opaskirjan matkalle, toinen käski karttamaan
liehakoitsijoita, kolmas varoitti panemasta maata lumotulle maalle,
ja neljäs toivoi onnea matkalle.
Sillein minä heräsin unestani.